Nimi on peräisin sanskriitinkielen sanasta ananda (hyvän viestin lähettiläs, elämänilo, aisti-ilo) sekä sikhinkielisestä sanasta khanda, joka edustaa tietoa jumalallisuudesta ja luojan luovaa voimaa. Ananda khanda keskus on uuden ajan energiakeskus, joka sijaitsee sydän- ja kurkkuchakran välissä, kehon oikealla puolella.
Chakraan liitettävät asiat
Väri: turkoosi.
Turkoosi eli sinivihreä kantaa mukanaan teemoja sinisestä, vihreästä ja hieman myös keltaisesta. Se on luovuuden väri, jonka viesti kumpuaa olemuksen tunnepuolelta eli sydämestä, yhdistäen siten sinisen kommunikaation ja vihreät tunteet. Emotionaalisesti väriin liitetään edelleen leikkisyys, spontaanisuus sekä haasteena tietty etäisyys ja viileys. Mentaalisella tasolla turkoosi viittaa vapautta rakastavaan sieluun, itsenäiseen ajattelijaan, joka on riippumaton ja vastuunsa hyväksyvä.
Elementti: vesi ja ilma.
Teonsana: Kuka minä olen?
Eläin: delfiinit ja pääskyset.
Hallitseva planeetta: Chiron ja Maa, Seulaset eli Plejadit (tähtijoukko).
Chiron planeetta löydettiin Saturnuksen ja Uranuksen välistä vuonna 1977, aikana jolloin vallalla oli ymmärrys yksittäisten sanojen ja tekojen maailmaa muuttavasta voimasta. Chiron symboloikin luovuuden ja näkemyksen ainutlaatuista yhdistelmää arvostaen menneisyyttä, henkilökohtaisia rajoja sekä luonnonlakeja. Myyttisenä hahmona Chiron on kentauri, puoliksi ihminen ja puoliksi hevonen. Hän on haavoittunut parantaja, joka ei koskaan kyennyt parantamaan itseään, mutta hänestä tuli parannusta etsiessään mestariparantaja. Hän edustaa filosofisen hengen itsenäisyyttä, myötätuntoa ja luottamusta sisäiseen itseemme.
Muinaiset sivilisaatiot: Lemuria ja Atlantis.
Ruumiinosat ja umpirauhanen: Sydän, keuhkot, selän yläosa, rintakehä, kurkku ja niska, kateenkorva (säätelee kasvua, elvyttää ja vahvistaa immuniteettijärjestelmää, tuottaa lymfosyytteja ja valkosoluja).
Pääteema: Sydämellinen kommunikaatio, yksilöllistymisen prosessi. Virtaus (flow), henki, elämä.
Ananda khanda keskus on harmoniassa ollessaan onnellisuuden keskus, jossa luovuus virtaa vapaasti. Keskittyen, hetkessä olemalla, on mahdollisuus oman sisäisen kauneuden, oman parhaampansa esiin tuomiseen. Nämä universaalin virtauksen (flow) tunteet tekevät elämästä mielekästä, antavat elämälle ja omalle itselle merkityksen tällä planeetalla. Ottamalla elämä omiin käsiinsä, luomalla omaa elämäänsä, toteuttaa Ananda khanda keskuksen yksilöllistymisprosessia, joka auttaa ponnistelemaan itsenäisesti omalle itselleen tärkeiden päämäärien saavuttamiseksi.
Ananda khanda keskus opastaakin meitä oikeaan suuntaan, se kannustaa seuraamaan sydämen ääntä, kuulostelemaan omia tunteita sekä oppimaan ja toimimaan vastuullisesti sen mukaan. Rakkaus, parantaminen, anteliaisuus, tunteet, tuntemukset, alitajunta, vaisto, yksilöllinen vastuu, luovuus, kommunikaatio, itseensä luottaminen ja itsenäisyys - tämä chakra yhdistää järjen ja tunteet.
Ananda khanda keskusta kutsutaan myös kohonneeksi sydämeksi (kristallisydän). Tämä kertoo tunteiden kokemisesta tässä hetkessä. Ilo omista tunteista ja tuntemuksista sekä tunteenilmaukset (itku, nauru, jne.) vapauttavat energiaa ja sallivat energian virrata vapaasti kehossamme monella eri tasolla. Tunteiden pidättäminen tai niihin kiinnijääminen aiheuttavat tukoksia ja epätasapainoa tässä energiakeskuksessa. Turkoosiin väriin liittyen nämä mahdolliset epätasapainot esiintyvät aina sydämestä kurkkuun saakka sijaitsevalla alueella.
Ananda khanda keskus liitetään massakommunikaatioon, julkiseen puhumiseen ja "oman" viestin viemiseen maailmalle. Se kuvastaa myös kommunikaatiota taiteiden ja kaiken luovan ilmaisun kautta, kommunikaatiota olemuksen tunnepuolelta. "Sanat tulivat kuin tyhjästä" tai "käsiäni ohjasi tuntematon voima" - ne tulevat äärettömyydestä, universaalista ykseydestä ollessamme yhtä kaiken kanssa.
Ananda khanda tukee elämään lähempänä luontoa ja harmoniassa luonnon lakien kanssa, näin ollen se tuo meidät lähemmäksi yksinkertaista elämää ja harmoniaa koko universumin kanssa. Tasapaino oman, sisäisen luontomme ja ulkoisen luonnon kanssa on tärkeää sekä sydämen että Ananda khanda keskuksen hyvinvoinnille. Tämä keskus on hyvin vahvasti tässä ajassa, kannustaen meitä "palaamaan takaisin omaan luontoomme", ottamaan huomioon planeetta, jolla elämme ja näin ollen myös oma itsemme.
Turkoosi planeettamme, Gaia, muodostuu sinisestä taivaasta ja järvistä, merestä sekä vihreästä luonnosta. Turkoosi Ananda khanda keskus on planeettaenergiamme keskus, Atlantiksen kaiku, jonka viesti Vesimiehen ajassa kohoaa sydämestämme. Taivas ja maa, yhteys kaikkeen elämään.
Kun haluat löytää ilon, toista nämä sanat:
Virtaava - "Tänään iloitsen itsestäni ja siitä, mitä osaan. Tänään annan itselleni luvan olla leikkisä, hymyilen ja olen iloinen. Teen sitä mitä haluan ja sallin kaikkien kokemusteni sisältää iloa ja rakkautta. Elämä on ihanaa - tänään löydän tuon ihanuuden. Olen päivä päivältä vahvempi, kuljen elämän virran mukana."
:).
Lähde:
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/chakrat/anandakhanda.php
Ekstrovertti intuitiivinen tunne ymmärrys
Olen ekstrovertti intuitiivisesti tunteva ja ymmärtävä ajattelija. Haluan jakaa ajatuksia ja kommentteja ihmisten ajatusmaailmasta ja arvoista joita sovitan omiin ajatuksiini ja arvoihin.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Kuinka Ego puolustautuu?
Usein me suojelemme itseämme, tavalla tai toisella, joltain mikä voi satuttaa. Me näemme uhkaavia tapahtumia tai tunteita "hyökkäyksiä", joita vastaan meidän on "puolustauduttava". Se on egon pääasiallinen toiminta.
Kirjoitin tämän muistiinpanon vapaasti suomennettuna 'The Defensive Ego'. Niin että kaikki voi sitten tunnistaa itsestään näitä piirteitä ja koittaa korjata niitä. Ilman Egoa voi elää hyvää ja tasapainoista elämää. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja muistakaa law of attraction, eli vetovoiman laki. Sinä päätät mitä asioita haluat vetää puoleesi. Kaikki tunteet käyvät ensin sydämmessä ja siirtyvät sitten mietintämyssyysi. Sydän on kuin ontto puupala josta kaiku lähtee ja kimpoilee koko sun systeemissäs. Sydämmessä tiedät mikä on oikein ja mikä on väärin. Älä pelkää tunteitasi, muistat vain käsitellä ne ikävätkin tunteet, jotta et vetäisi puoleesi niitä ikäviä tilanteita joissa se sama ikävä tunne tulee esiin uudelleen ja uudelleen. Kun pidät sydämestäsi huolta ja rakastat itseäsi, houkutat puoleesi onnea ja menestystä!
Puolustautumien konflikteissa
Me puolustamme itseämme satuttamiselta etenkin silloin kun tilanne uhkaa kärjistyä riidaksi ja taisteluksi.
Tämä itsepuolustus voi olla tärkeämpää kuin itse totuus. Toinen näyttää sanovan asioita joista olemme vakuuttuneita etteivät ne ole totta. Näyttää siltä kuin toinen sanoisi näitä asioita vain puolustaakseen itseään, ja jonka tulisi tietää etteivät ne väitteet ole totta. Mutta jokainen tuntee tarvetta suojella itseään emotionaaliselta kivulta, ja molemmat osapuolet aiheuttavat sitä toisilleen riidan aikana. Silloin totuudella ei ole enää mitään merkitystä egolle.
Syyttelyllä on usein osansa konfliktissa. Kun joku syyttää meitä jostakin, sen sijaan alammekin syyttämään toista ihmistä. Joskus toinen ihminen syyttääkin meitä perusteettomasti. Joskus meille käy niin ettemme vain kestä syyllisyyttä, ja alammekin syyttämään toista ihmistä vain siksi että toista osapuolta on syytettävä.
Kertomalla toiselle osapuolelle että hän vain puolustaa itseään, ja ettei hän voi hyväksyä totuutta, saa yleensä vastapuolen puolustamaan itseään yhä ponnekkaammin. Tarve puolustaa on yleensä aika pakottava.
Itsepuolustus satuttamiselta
Mutta jopa silloinkin kun emme ole varsinaisesti konfliktissa me puolustamme itseämme. Egoillamme on monia tapoja ilmentyä.
Kun huomaamme että voimme loukkaantua, voimme jännittyä, mikä tekee sen ettemme tuntisi sitä.
Kun emme ole rentoutuneita, usein yritämme vältellä jotain epämiellyttävää tunnetta tai tunteita.
Me saatamme käyttää yhtä tunnetta jotta välttyisimme toiselta. Kun tulemme vihaisiksi, mutta emme halua näyttää sitä toiselle, voi olla iteasiassa vaikeaa lopettaa vihaisena oleminen. Vihaisia ajatuksia vain tulee. Olemme vihaisia, tietenkin, koska meitä on satutettu. Syy miksi emme voi lopettaa vihaisena oloa on se että joutuisimme kohtaamaan sen ikävän tunteen joka aiheutti vihan alunperinkin, emmekä halua sitä.
Me voimme myös kieltää itseämme tuntemasta jotakin. kun haluamme olla jonkun ihmisen kanssa ja tämä kyseinen henkilö ei haluakkaan meidän seuraamme, me saatammekin päättää, että emme pitäneetkään henkilöstä alunperinkään. Se ei ole aivan totta, mutta se tekee elämästä helpommin kestettävämmän.
Tunteettomuus
Tämä puolustus tekee meistä hyvin huolestuneita itsemme ulkopuolella olevista asioista, siitä miten esiinnymme toisille ihmisille. Se tekee meille vaikeaksi huomata mitä tapahtuu sisällämme, sisäisille tunteillemme.
Pian tästä mallista tulee ajatuksissamme tapa jolla välttelemme epämiellyttäviä tunteita.
jatkuva huoli itsepuolustuksestamme tekee sen, että aikuisella iällä emme tunne juuri laisinkaan mitään.
Joskus saattaa tuntua turvattomalta tuntea yhtikäs mitään. Sitten meillä on se sama lattea tila koko ajan.
Jotkut saattavat kieltää tunteet osana todellista itseä, ja pitävät itseään täysin "rationaalisina ihmisinä".
Menetämme kosketuksen itseemme
Näiden itsepuolustus taktiikoiden tuloksena on se, että menetämme kosketuksen itseemme. Emme oikeastaan tunne itseämme, kun emme 'tunne' itseämme. Siksi emme tiedä, miksi oikeastaan teemme asioita.
Itsepuolustus tekee mahdottomaksi käsitellä meidän syvimpiä tunteitamme, ja tuloksena nämä tunteet pysyvät piilossa eivätkä selviä. Ne ilmestyvät alitajunnassamme, mutta eivät enää vaikuta meihin.
Lähdetiedot:
http://www.eclecticenergies.com/
http://www.eclecticenergies.com/ego/defensiveness.php
Kirjoitin tämän muistiinpanon vapaasti suomennettuna 'The Defensive Ego'. Niin että kaikki voi sitten tunnistaa itsestään näitä piirteitä ja koittaa korjata niitä. Ilman Egoa voi elää hyvää ja tasapainoista elämää. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja muistakaa law of attraction, eli vetovoiman laki. Sinä päätät mitä asioita haluat vetää puoleesi. Kaikki tunteet käyvät ensin sydämmessä ja siirtyvät sitten mietintämyssyysi. Sydän on kuin ontto puupala josta kaiku lähtee ja kimpoilee koko sun systeemissäs. Sydämmessä tiedät mikä on oikein ja mikä on väärin. Älä pelkää tunteitasi, muistat vain käsitellä ne ikävätkin tunteet, jotta et vetäisi puoleesi niitä ikäviä tilanteita joissa se sama ikävä tunne tulee esiin uudelleen ja uudelleen. Kun pidät sydämestäsi huolta ja rakastat itseäsi, houkutat puoleesi onnea ja menestystä!
Puolustautumien konflikteissa
Me puolustamme itseämme satuttamiselta etenkin silloin kun tilanne uhkaa kärjistyä riidaksi ja taisteluksi.
Tämä itsepuolustus voi olla tärkeämpää kuin itse totuus. Toinen näyttää sanovan asioita joista olemme vakuuttuneita etteivät ne ole totta. Näyttää siltä kuin toinen sanoisi näitä asioita vain puolustaakseen itseään, ja jonka tulisi tietää etteivät ne väitteet ole totta. Mutta jokainen tuntee tarvetta suojella itseään emotionaaliselta kivulta, ja molemmat osapuolet aiheuttavat sitä toisilleen riidan aikana. Silloin totuudella ei ole enää mitään merkitystä egolle.
Syyttelyllä on usein osansa konfliktissa. Kun joku syyttää meitä jostakin, sen sijaan alammekin syyttämään toista ihmistä. Joskus toinen ihminen syyttääkin meitä perusteettomasti. Joskus meille käy niin ettemme vain kestä syyllisyyttä, ja alammekin syyttämään toista ihmistä vain siksi että toista osapuolta on syytettävä.
Kertomalla toiselle osapuolelle että hän vain puolustaa itseään, ja ettei hän voi hyväksyä totuutta, saa yleensä vastapuolen puolustamaan itseään yhä ponnekkaammin. Tarve puolustaa on yleensä aika pakottava.
Itsepuolustus satuttamiselta
Mutta jopa silloinkin kun emme ole varsinaisesti konfliktissa me puolustamme itseämme. Egoillamme on monia tapoja ilmentyä.
Kun huomaamme että voimme loukkaantua, voimme jännittyä, mikä tekee sen ettemme tuntisi sitä.
Kun emme ole rentoutuneita, usein yritämme vältellä jotain epämiellyttävää tunnetta tai tunteita.
Me saatamme käyttää yhtä tunnetta jotta välttyisimme toiselta. Kun tulemme vihaisiksi, mutta emme halua näyttää sitä toiselle, voi olla iteasiassa vaikeaa lopettaa vihaisena oleminen. Vihaisia ajatuksia vain tulee. Olemme vihaisia, tietenkin, koska meitä on satutettu. Syy miksi emme voi lopettaa vihaisena oloa on se että joutuisimme kohtaamaan sen ikävän tunteen joka aiheutti vihan alunperinkin, emmekä halua sitä.
Me voimme myös kieltää itseämme tuntemasta jotakin. kun haluamme olla jonkun ihmisen kanssa ja tämä kyseinen henkilö ei haluakkaan meidän seuraamme, me saatammekin päättää, että emme pitäneetkään henkilöstä alunperinkään. Se ei ole aivan totta, mutta se tekee elämästä helpommin kestettävämmän.
Tunteettomuus
Tämä puolustus tekee meistä hyvin huolestuneita itsemme ulkopuolella olevista asioista, siitä miten esiinnymme toisille ihmisille. Se tekee meille vaikeaksi huomata mitä tapahtuu sisällämme, sisäisille tunteillemme.
Pian tästä mallista tulee ajatuksissamme tapa jolla välttelemme epämiellyttäviä tunteita.
jatkuva huoli itsepuolustuksestamme tekee sen, että aikuisella iällä emme tunne juuri laisinkaan mitään.
Joskus saattaa tuntua turvattomalta tuntea yhtikäs mitään. Sitten meillä on se sama lattea tila koko ajan.
Jotkut saattavat kieltää tunteet osana todellista itseä, ja pitävät itseään täysin "rationaalisina ihmisinä".
Menetämme kosketuksen itseemme
Näiden itsepuolustus taktiikoiden tuloksena on se, että menetämme kosketuksen itseemme. Emme oikeastaan tunne itseämme, kun emme 'tunne' itseämme. Siksi emme tiedä, miksi oikeastaan teemme asioita.
Itsepuolustus tekee mahdottomaksi käsitellä meidän syvimpiä tunteitamme, ja tuloksena nämä tunteet pysyvät piilossa eivätkä selviä. Ne ilmestyvät alitajunnassamme, mutta eivät enää vaikuta meihin.
Lähdetiedot:
http://www.eclecticenergies.com/
http://www.eclecticenergies.com/ego/defensiveness.php
Tunnisteet:
ego,
itsepuolustus,
mieli,
sydän,
syyllisyys,
syyttely,
tunteet
maanantai 31. tammikuuta 2011
Se joka on yhteydessä itseensä, on yhteydessä luontoon
Monet eläimet on tullu kattomaan mua. varmaankin olen tuleva Buddha. Eilen nähtiin 4 fasaania kerrostalojen sisäpihalla soidin menoissa. Tänään iso parvi puluja jotka liitelee talojen kattojen yli. Tuulee kovaa ja ne leikkii, tekee syöksyjä ja pakkolaskuja. Ne tekee yhteislentoja ja näyttää ihan hävittäjäkoneilta. Niillä näyttää olevan hauskaa ja itekkin tunnen sisimmissäni iloa ja hytkytystä. :)
Tuli mieleeni se kun kesällä joutsenperhe liisi mökin yli ja ne laskeutui kaartaen veteen kaikki yhtäaikaa. Kerran joutsenet tuli syömään pari taimenta meidän mökin vierestä ja hiipi hiljaa takas kohti rantaa kuin varkain.
Kädet ja sanat "Ihanalla lammella juuri avautuvan lootuskukan asentoon taivutetuin käsin ja sointuisin ylistyksen sanoin antaudun tervehtimään Buddhia lukemattomissa ruumiillistumissa (kuvittelen itseni seisomassa heidän edessään)."
Longchepa (1308-1363), Tiibet
Uhrien kaunopuheisuus "Kun buddhalainen uhraa kukkia tai sytyttää lampun Buddhan kuvan tai jonkin pyhän kohteen eteen... se ei ole palvontaa. ...Kukat kuihtuvat pian, ja tukahtuvat liekit puhuvat heille ja kertovat heille kaikkien asioiden kestämättömyydestä." Piyadassi Thera (1914-1998), Sri Lanka
Lähdetiedot: The Buddhist society, 1001 buddhalaisen viisauden helmeä
Tuli mieleeni se kun kesällä joutsenperhe liisi mökin yli ja ne laskeutui kaartaen veteen kaikki yhtäaikaa. Kerran joutsenet tuli syömään pari taimenta meidän mökin vierestä ja hiipi hiljaa takas kohti rantaa kuin varkain.
Kädet ja sanat "Ihanalla lammella juuri avautuvan lootuskukan asentoon taivutetuin käsin ja sointuisin ylistyksen sanoin antaudun tervehtimään Buddhia lukemattomissa ruumiillistumissa (kuvittelen itseni seisomassa heidän edessään)."
Longchepa (1308-1363), Tiibet
Uhrien kaunopuheisuus "Kun buddhalainen uhraa kukkia tai sytyttää lampun Buddhan kuvan tai jonkin pyhän kohteen eteen... se ei ole palvontaa. ...Kukat kuihtuvat pian, ja tukahtuvat liekit puhuvat heille ja kertovat heille kaikkien asioiden kestämättömyydestä." Piyadassi Thera (1914-1998), Sri Lanka
Lähdetiedot: The Buddhist society, 1001 buddhalaisen viisauden helmeä
lauantai 29. tammikuuta 2011
Energiavärähtelytaajuudet, telepaattinen kommunikointi tunteilla
- tuleminen todistajaksi tunteille sisällänne.
Kirjoittanut ja kanavoinut Nancy Leilah Ward (spiritlibrary.com)
10.12.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tervehdys, rakkaat ystävät!
Viides ulottuvuus on laajempi kokemus, missä pääsette
sydäntunteisiin ja kommunikoitte tunteiden kautta toisillenne. Tämä
on telepatiaa, mutta ilman sanoja. Energiavärähtelytaajuuksien -
tunnesävyjen - avulla lähetätte säteen sille, kenen kanssa haluatte
kommunikoida. Tämä tehdään kunnioittaen ja rakastaen. Voitte
lähettää energiapuumerkkinne tunnesävyn. Se on kuin toisen
taputtamista olalle, mutta todellisuudessa yhdistytte toisen sydämeen.
Ja silloin hän voi lähettää tunteen takaisin teille. Tunnesävyillä
on erilaisia värähtelyjä ja värejä, joten me näemme teidän
lähettävän monivärisiä valosäteitä toisillenne. Pitäkää
hauskaa tämän kanssa. Katsokaa, mitä tapahtuu. Tunteiden kera voitte
lähettää kuvia toisillenne. Tämä on oleellinen kommunikointitapa
tulevaisuudessa. Kuten kaikessa, aloitatte harjoittelemalla ja kun
teistä tulee taitavampia, kommunikoinnistanne tulee monimuotoisempaa.
Olette tietenkin kommunikoineet jo ajatusten ja tunteiden avulla - itse
asiassa teette sitä koko ajan. Kuitenkin viidennessä ulottuvuudessa se
on jalostuneempaa, suorempaa ja elegantimpaa ilmaisua. Kolmannessa
ulottuvuudessa kaikki ajatusmuodot lentelevät ympäriinsä - sekä
negatiiviset että positiiviset. Tietäkää, että se mitä
lähetätte ulos, palaa luoksenne. Se värähtely mitä vahvistatte,
vetää luoksenne vastaavaa värähtelyä. Se näyttää kuin säteen
lähettämiseltä ulos, ja tämä säde korostaa kaikkea, mikä on
värähtelyharmoniassa sen kanssa, ja sitten se palaa luoksenne. Kun
siis teette työtä sen energian puhdistamiseksi, mikä ei tunnu
hyvältä, ja kun keskitytte tarkoitukseen tuoda sitä sisään, mikä
tuntuu hyvältä, niin tuo hyvä tunne vahvistuu.
Nyt mainittuamme hyvät tunteet ja ei niin hyvät tunteet, haluamme
puhua ei-kaksinaisuuden käsitteestä, mikä on myös viidennen
ulottuvuuden kokemus.
Tiedämme, että kolmannen ulottuvuuden näkökulmasta on vaikeaa
ymmärtää, mitä ei-kaksinaisuus on, kun puhumme hyvästä/huonosta,
valosta/pimeydestä, onnellisuudesta/surusta. Kaikki nämä tunteet
näyttävät olevan vastakkaisissa päissä. Monet teistä ovat
kokeneet äärimmäisiä ylä- ja alamäkiä. Se kuvastuu myös
säämalleissanne ja taloustilanteessa. Samaan aikaan teitä
täytetään korkeammilla värähtelyillä, jotka kohottavat teitä
kolmannen ja neljännen ulottuvuuden yläpuolelle. Tämä on
samanlaista kuin chakrajärjestelmän läpi siirtyminen. Yhdistätte
neljännen ulottuvuuden rakastavat, avaavat ja hyväksyvät energiat
viidenteen ulottuvuuteen, mikä vie teidät kaksinaisuuden tunteiden
yläpuolelle. Niinpä kehotamme teitä hengittämään tähän ja
kokeilemaan itse, millaiselta tämä tuntuu. Siihen liittyy
antautumisen, hyväksymisen ja tapahtumien todistajana olemisen asenne
- tuleminen todistajaksi tunteille sisällänne.
Ymmärrämme, että nämä siirtymäajat lietsovat paljon pelkoa
ihmisiin. Pelko sitoo polttopisteenne kolmanteen ulottuvuuteen.
Äärimmäisissä olosuhteissa on eräs puoli, mikä voi
"räjäyttää" teidät toiseen ulottuvuuteen, pelon
yläpuolelle. Voitte ikään kuin käyttää pelkoa ovena, mikä vie
teidät itse pelon yläpuolelle. Voitte tulla sellaiseen pisteeseen,
missä ette voi tehdä mitään sille, mitä pelkäätte. Silloin kun
löydätte hyväksynnän - sallimalla itsenne olla tuossa tunteessa -
niin pelko itse asiassa alkaa hävitä ja voitte alkaa kohota sen
yläpuolelle. Olette ikään kuin kanavassa sulku, joka täyttyy
hyväksynnästä, mikä kohottaa teidät seuraavalle tasolle, jotta
voitte siirtyä eteenpäin. Tämän muutoksen läpi olette
siirtymässä. Antautukaa ja hyväksykää tunteminen. Usein ollessanne
sellaisissa pelon ja epätoivon hetkissä teistä tuntuu siltä, että
näin on ikuisesti, ja haluatte vakuuttaa itsellenne, että kaikki
muuttuu koko ajan.
Kaksinaisuudessa on tuomitsemista. Hyväksynnän tilassa tuomitseminen
häviää. Tunnesävyt kulkevat lävitsenne. Rakkauden, ilon ja
onnellisuuden tunteet - silloin kun siirrytte näiden tunteiden
varjoon, kyse on samasta asiasta, ja tässä kohtaa hyväksyntä tulee
mukaan. Kyse on samasta asiasta, kolikon toisesta puolesta - valo
paljastaa pimeyden ja pimeys määrittelee valon. Nähkää kuva
jin/jang-symbolista. Tämä on kuva ei-kaksinaisuudesta,
vastakkaisuudet ovat toistensa sisällä. Pelossa on rakkauden siemen.
Pimeydessä on valon siemen, valossa on pimeyden siemen.
Tunnesävyt ovat tapa vahvistaa sitä, mitä haluatte
elämänkokemuksenne olevan. Luottamus ja usko ovat oleellinen osa
tätä kokemusta. Kun puhdistatte pois uskomusjärjestelmiä, jotka
kerran palvelivat, mutta jotka nyt pidättelevät teitä, saatatte
ajatella, ettei tämä tarkoituksellisuus toimi. Kun teillä on
epäilyksen ajatus, tunnette sen vetävän teitä heikkouden tilaan.
Kun hengitätte sydänchakraan, alkaa tuntua kevyemmältä - löydätte
hyväksynnän ja rakkauden tilan, mikä tuntuu lapsenomaiselta ja
vapaalta. Tämä auttaa teitä kohottamaan värähtelyänne.
Luultavasti koette tätä "ylös ja alas" -ilmiötä vielä
jonkin aikaa. Jos teillä on aikomus oppia kohoamaan hyväksynnän
tilaan ja nyt-hetkeen, se auttaa teitä löytämään sisäistä
hiljaisuutta ja vakauden tunnetta.
Ymmärrämme, että teillä on kolmannen ulottuvuuden "puiden
hakkaamisen ja veden kantamisen" tehtäviä, joita teidän on
hoidettava elääksenne fyysisesti. Nämä tehtävät voivat palvella
hyvin maadoittavina, ja kun värähtelynne kohoaa, tarvitsette
maadoittumista. Ymmärrämme, että selviytymistekijät tuovat esiin
paljon pelkoa. Huomaatte, että kun pystytte tulemaan sydämeenne ja
kohottamaan energianne ei-kaksinaisuuden viidennen ulottuvuuden tilaan,
voitte levätä siellä ja avautua uusille mahdollisuuksille.
Tietäkää, että tulitte tänne osallistuaksenne tähän suureen
seikkailuun tänä aikana. Kun tuotte tämän totuuden tunnesävyn
olemukseenne, huomaatte pelon irrottavan otteensa.
Kun sallitte itsenne avautua ja kokea yhteytenne Henkeen, elämänne
muuttuu täysin. Tiedätte syvästi, että olette paljon enemmän kuin
tämä keho, mistä teidän on niin epätoivoisesti huolehdittava.
Avautukaa sallimaan se, että keho huolehtii itsestään aivan hyvin,
kuten olette huomanneet monta kertaa - saatte haavan ja kolmessa,
neljässä päivässä se on parantunut. Tämä taianomainen keho,
jossa olette, huolehtii itsestään, jos sallitte sen tehdä niin.
Ymmärrämme, että siirrymme hyvinvoinnin/sairauden alueelle. Miten
voitte keskittyä hyvinvointiin, jos teillä on sairaus? Sairaudessa on
hyvinvoinnin siemen. Näettekö jin/jang-symbolin?
Kiitollisuus ja olevan hyväksyminen auttaa teitä vapautumaan
virralle, missä voitte kuvitella ja luoda sen tunnesävyn, minkä
haluatte kokea. On kyse sitten sairaudesta tai hyvinvoinnista, kodin
omistamisesta tai kodittomuudesta, niin saattakaa itsenne sisäisen
hiljaisuuden tilaan, siirtykää mielestä sydämeen ja tietäkää,
että riippumatta siitä elättekö vai kuoletteko, olette olemassa
silti.
Muodonmuutosta tapahtuu koko ajan, mikä on yksi puoli mille antautua.
Ette ole koskaan paikallanne ettekä ole koskaan valmiita. Olemassaolo
ja elämä on fraktaali. Jatkatte vain menemistä sisään ja sisään
ja sisään ja jokainen hetki on näkymä - loputon, ääretön
näkymä - jossa on tunnemalleja, jotka luovat kokemuksia. Virta on
jatkuva - jatkuvasti virtaava, aina muuttuva. Elämä, rakkauden virta
- luojalähde-energian virta on jatkuvasti liikkeessä. Tuotte aina
vain enemmän ja enemmän tätä luojalähdettä energiavirtaanne,
sydämeenne ja aikomuksiinne niiden energialinjojen kera, jotka
yhdistävät teidät maailmaanne, sisäverkkoon, valtavaan
kommunikointiverkostoon sen tunteen kautta, mihin kehitytte.
Kyllä, on uusi alku, alkava polku millä on mahdollisuus viedä
teidät sen fyysisen teknologian yli, mikä näyttää tällä
hetkellä niin tärkeälle. Tämä fyysinen teknologia on esimerkki
siitä, mitä voitte tehdä omassa olemuksessanne. Ajatelkaa sitä,
että kohoatte viidenteen ulottuvuuteen ja sen ylikin. Ette pysähdy
lepäämän minnekään. Liikutte ja laajennutte ja kasvatte koko ajan.
Ja jokaista loppua varten on uusi alku. Mistä on siis kyse, lopusta vai
alusta?
Rakkaat ystävät, lähetämme pehmeyttä sydämeenne. Toivomme teidän
tietävän toisesta resurssista, mikä voi auttaa teitä sen lisäksi,
että kurkotatte kohti henkioppaitanne, enkeleitä ja
luojalähde-energiaa, ja mikä on teitä varten joka hetki. Toinen
resurssi joka teillä on ja joka on kaunis ja syvällinen, on toiset.
Kokemusten jakaminen, kommunikointi meditointikokoontumisten kautta -
ovat ne sitten fyysisiä tai sisäisissä ulottuvuuksissa - sellaisen
yhteisön löytäminen, minkä kanssa resonoitte, ja hauskan pitäminen
toistenne kanssa jakaen aterioita ja tanssien, saaden ja antaen energia-
ja kehotyötä. Nämä kauniit yhteydet rakkaudessa ja ystävyydessä
auttavat teitä matkallanne.
Kun kohoatte ja putoatte tässä ulottuvuusmuutoksessa, olkaa
kärsivällisiä itsenne osalta. Olkaa rakastavia ja ystävällisiä
itsellenne ja toisillenne.
Tiedämme, että muutos voi olla hyvin pelottavaa ja aiheuttaa pelkoa
ja paniikkia. Kun näitä tunteita syntyy, muistutamme teitä siitä,
että vedätte esiin yhden suurimmista lahjoistanne - huumorintajun -
yhden suurimmista lahjoista mitä ihmisille on annettu. Tämä on
pelastava armonne. Se on voitelu, mikä saa teidät läpi kovista ja
kapeista paikoista. Nauru ja rakkaus auttavat teitä kohoamaan tuskan
yläpuolelle. Haluamme teidän tietävän, että todellisuudessa kaikki
on hyvin ja vaikka mitä tahansa lähteekin elämästänne, niin olette
kuin feenix-lintu, joka pystyy kohoamaan menneisyyden tuhkasta.
Ei-fyysisessä ja fyysisessä on apua kaikkialla ympärillänne. Voitte
saada suurta vahvuutta ja lohtua vuorovaikutuksesta toistenne kanssa.
Menkää eteenpäin uuden ja toivon tunteen kera ja vakuuttuneena
siitä, että tosiaankin tämä suuri vuoristorata, jota kutsutaan
elämäksi, on jotain sellaista, mitä tulitte tänne kokemaan. Kykynne
ilmentää nopeasti tulevat vahvemmiksi ja vahvemmiksi. Tietäkää,
että teillä on sisällänne voima luoda upea elämä, mikä on vapaa
ja täynnä rakkautta ja luovaa potentiaalia.
Nämä ovat todella taianomaisia aikoja elää.
Monia siunauksia ykseydessä ja ilossa.
Olemme Monia ykseydestä.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
VETOVOIMAN LAKI////Sisäinen vetää ulkoista puoleensa\\\\LAW OF ATTRACTION
Mielikuvituksen aktivoiminen ja kehittäminen, tarkoitus oivaltaa korkein parhaanne, on lippu taikamattolennolle korkeamman tietoisuuden saavuttamiseksi. Mielikuvitus on ovi aitoon henkiseen vapautumiseen. Mielikuvitus laajentaa tietoisuutta niihin uusiin ulottuvuuksiin ja ajatusmuotoihin, jotka luovat uusia väyliä mieleen ja henkeen.
Kanavoinut DL Zeta (lightworkers.org)
Julkaistu 10.8.2009
Vapautuminen ajasta ja pakasta sallii teidän astua hengen äärettömään ajattomuuteen. Tässä tilassa voitte parantaa menneisyytenne, luoda tulevia todellisuuksianne ja löytää henkisen kohtalonne. Henkinen kohtalonne ei ole "kiinteä" fyysisten rajoitusten osalta. Ainoa henkisesti "ennalta määrätty" asia on ääretön ja rajaton olemuksenne. Kun olette löytäneet henkisen kohtalonne, voitte alkaa tehdä siitä elämästä, mitä synnyitte elämään, osan nykyhetkeänne. Se mitä on nykyhetkessänne, laajentuu luonnostaan sekä menneisyyteenne että tulevaisuuteenne. Sitten kun teistä tulee sitä, kuka todellisuudessa olette rajallisen todellisuuden tuskan ja kärsimyksen "rupikuoren" alla, pystytte parantamaan fyysiset, tunne-, psykologiset ja henkiset olosuhteet tiedostamalla ne ajatukset, jotka saivat nuo olosuhteet aikaan, ja muutamalla ne tietoisuuden kirkkaassa valossa. Pystytte myös menemään fyysisen elämänne "kulissien taakse" luomaan muutoksen.
Ajan ja paikan ulkopuolelle astuminen
Tämä on mahdollista lopettamalla tietoisesti keskittymisen aika-paikkajatkumolle - astuaksemme tehokkaasti ajan ulkopuolelle, ajattomaan maailmaan. Tämä on ajaton henkiulottuvuus, missä teistä tulee aikamatkaaja, joka vierailee menneisyydessänne ja tulevaisuudessanne löytääkseen henkisen kohtalonne. Kulkemalla aikain halki menneisyyteenne pystytte parantumaan ja vapauttamaan henkenne osista, jotka ovat olleet ajassa tunnetraumojen ja muiden väärinkäsitysten ansassa. Se vapauttaa ansassa olevan energian, mikä tulee nykyhetken voimaannuttamisessa käytettäväksi. Itse voimaantunut nykyhetki pystyy kulkemaan tulevaisuuteen kommunikoimaan tulevan itsenne kanssa ja löytämään, kuka teistä on tulossa ja mitä tulitte tänne tekemään. Yhdistymällä tulevaan itseenne pystytte tarkastelemaan nykyisten luomustenne hedelmiä ja tekemään kurssikorjauksia, jos ette pidä näkemästänne. Vastaavasti jos luotte jotain nykyhetkessä, voitte matkustaa tulevaisuuteen oppimaan luomisaskelianne. Aikamatkailu ehkä näyttää olevan maasidonnaisen tietoisuuden kykyjen ulkopuolella. Silloin kun tietoisuus on täysin kiinni fyysisyydessä, tämä luo esteen henkisen kohtalon ja tämän elämän henkisten sopimusten näkemiselle. Jotta voitte löytää henkiset sopimukset ollessanne maan päällä, virittäkää tietoisuutenne henkimaailmaan fyysisen maailman sijasta.
Toinen tapa katsoa tätä on se, että koska henki on kaikessa ajassa, niin kaikki elämät - mukaan luettuna kaikki nykyelämänne - ovat olemassa samanaikaisesti. Tämä merkitsee sitä, että osa sieluanne on edelleen trauman ja kärsimyksen hetkissä (tämän elämän ja menneiden elämien). Se tosiasia että luette tätä, kertoo, että olette valmis päästämään irti näistä hetkistä kautta aikain. Tämä sielunne hakeminen kaikista paikoista vapauttaa tietoisuutenne ja sallii teidän keskittyä täysin läsnä olevaan hetkeen. Tämä keskittyminen sallii teidän löytää ja täyttää henkisen tarkoituksenne.
Astumalla ajan ulkopuolelle voitte matkustaa menneisyyteen tarkastelemaan kaikkea, mikä on ollut elämäänne tähän hetkeen mennessä. Tarkastelemalla menneisyyttä korkeamman tietoisuuden valossa pystytte tulemaan tietoiseksi oppitunneista, joita teidän oli tarkoitus oppia luodessanne kunkin tilanteen, ja päästää irti jäljellä olevista tunnejäämistä. Nämä tunnejäämät vetävät nykyhetken tietoisuutenne jatkuvasti menneisyyteen ja pirstovat huomionne ja keskittymisenne. Pirstoutunut tietoisuus ei pysty saamaan aikaan merkittävää muutosta nykyhetkessä. Vaaditaan tietoista ja selkeää "aikomuslasersädettä" kuljettamaan teidät ilon ja hyvinvoinnin tulevaisuuteen.
Tulevan itsenne tapaaminen
Tämä lasersädefokus sallii matkustamisen tulevaisuuteen kuulemaan henkisen kohtalonne ja sen, kuka teistä on tulossa. Astumalla ajan ulkopuolelle ja matkustamalla tulevaisuuteen tapaamaan tulevaa itseänne muutatte tehokkaasti omaa genetiikkaanne. Tapaamalla tulevan itsenne löydätte, mitä sopimuksia tulitte tänne täyttämään. Pystytte saamaan vision nykyisyydestänne ja tulevaisuudestanne. Tuleva itsenne ja oppaanne pystyvät auttamaan teitä korkeamman itsenne mallin lataamisessa. Tämä malli sisältää informaatiota, mikä pystyy luomaan kehonne uudelleen ja muuttamaan elämänne. Tämä malli kantaa opastusta ja tietoa kehoanne ympäröiviä hienoisia energiakenttiä varten. Tämä tieto sallii teidän järjestää uudelleen fyysisen kehonne. Se voi muuttaa elämänne olosuhteita ja ihmisiä, joita vedätte puoleenne, sekä niitä tilaisuuksia ja haasteita, joihin teillä on pääsy.
Maaelämänne nykysuunnassa olette ehkä unohtaneet, että pystytte astumaan ajan ulkopuolelle mahdollistamaan spontaanin parantumisen, luomaan suuria ja upeita taideteoksia ja elämään elämää, joka on täynnä rakkautta ja uskomatonta synkronismia. Kun opitte matkustamaan ajan ja paikan ulkopuolelle, pystytte yhdistymään taas korkeampaan itseenne, jota mikään maatasolla kokemanne trauma ja kärsimys ei kosketa.
Mielikuvituksen aktivoiminen ja kehittäminen
Kysytte ehkä, miten on mahdollista astua ajan ja paikan ulkopuolelle, matkustaa ajassa ja saada tämä visio henkisestä kohtalostanne. Avain kaikkeen mitä olemme kuvanneet, on mielikuvitus. Mielikuvituksen aktivoiminen ja kehittäminen tarkoituksena oivaltaa korkein parhaanne on lippu taikamattolennolle korkeamman tietoisuuden saavuttamiseksi. Maan päällä on sellainen ajattelutapa, että se mikä on mielikuvitusulottuvuudessa, ei ole todellista tai on keksittyä. Nämä fyysisyyteen perustuvat ajattelutavat ovat orjuuttaneet ihmisiä fyysisiin todellisuuksiin tuhansia vuosia. Mielikuvitus on ovi aitoon henkiseen vapautumiseen. Mielikuvitus laajentaa tietoisuutta niihin uusiin ulottuvuuksiin ja ajatusmuotoihin, jotka luovat uusia väyliä mieleen ja henkeen. Kun riittävästi väyliä on avattu, DNA-rakenne muuttuu ja tietoisuus pystyy yhdistymään kaikkiin osiinsa kautta aikain. Tällöin näette olennon, joka pystyy luomaan maailmassanne asioita, joita voitaisiin pitää ihmeinä. Tämä on ihminen, joka parantaa kehostaan parantumattoman sairauden ja pysäyttää ja peruuttaa solujen rappeutumisen kehossa. Tässä on ihminen, joka matkustaa omaan menneisyyteensä vapauttamaan henkensä traumoista, jotka pitävät sielun osia vankinaan. Tämä on ihminen, joka pystyy ottamaan kädestä menneisyyttään ja tulevaisuuttaan tuodakseen ne voimakohtaan (läsnä olevaan hetkeen) ja keskittyäkseen laserin lailla luomaan korkeinta parasta itselleen ja muille. Tämä on ihminen, joka kulkee maan päällä hiljaa siunaten ja auttaen muita ja juhlien jatkuvasti sisällään sitä etuoikeutta, että hän saa auttaa yhdistämään sisäisen ja ulkoisen tietoisuuden taivaan ja maan. Oppimalla astumaan ajan ja paikan ulkopuolelle pystytte ottamaan suuria loikkia nykyhetken tietoisuudessanne, mikä antaa teille pääsyn hengen maailmaan - ajattomaan ulottuvuuteen, missä sielu asuu. Ajattomuudessa pystytte ottamaan kehitysaskelia itsenne ja kaikkien toisten hyväksi löytämällä ja täyttämällä henkisen kohtalonne. Annamme tässä muutamia askelia siirtymiseen fyysisyydestä ajattomuuteen. Kaksitoista askelta ajan ja paikan ylittämiseen
1) Luo pyhä tila jonnekin kotonasi tai pihallasi. Kyllästä tila korkeamman itsesi energialla. Rakenna alttari, aseta sinne kynttilöitä ja kristalleja tai jotain, mikä kohottaa henkeäsi. Vietä täällä aikaa mahdollisimman usein.
2) Hiljennä mielesi keskittymällä esim. kynttilänliekkiin 10 minuuttia joka päivä.
3) Meditoi. Vietä aikaa kommunikoimalla hengen kanssa joka päivä.
4) Tee päivittäin pranajama-hengistystä kehosi hapensaannin helpottamiseksi.
5) Elävöitä kehoasi elämänvoimaharjoituksilla, joogalla ja tai chi:llä.
6) Kevennä kehoasi syömällä paljon eläviä ruoka-aineita.
7) Aloita päiväkirjanpito intuitiivisista asioista. Tee säännöllisiä vision etsintämatkoja luonnossa.
9) Työskentele unien kanssa - myös valveunien - ja tulkitse niiden symboleja.
10) Tutki ja kehitä huippukokemuksia.
11) Visualisoi, kehitä mielikuvitusta ja paranna luovuutta.
12) Kehitä intuitiota ja selvänäköistä tiedostamista.
Ote kirjasta "Portals of Spirit: Multidimensional Doorways for Healing and Transformation".
torstai 18. marraskuuta 2010
Psykofyysinen ilmiö: kielteisyys ja siitä luopuminen
Kun ihminen lakkaa reagoimasta sokeasti, syntyy todellinen kyky toimia; tällöin toiminta perustuu tasapainoiseen mieleen, joka näkee ja ymmärtää totuuden. Tällöin toiminta voi olla ainoastaan myönteistä ja luovaa, itseä ja muita auttavaa.
Kaikki etsivät rauhaa ja harmoniaa, koska ne puuttuvat elämästämme. Aika ajoin tunnemme ärtymystä, kiihtymystä, rauhattomuutta ja kärsimystä. Kärsiessään ihminen ei pidä kärsimystä itsellään, vaan levittää sitä muihinkin. Levottomuus valtaa myös kärsivän ihmisen ympäristön. Lähellä oleva tuntee itsensä levottomaksi tai hermostuneeksi. Tämä ei voi olla oikea tapa elää.
Tarkoitus olisi elää rauhassa itsensä ja muiden kanssa. Ihminenhän on sosiaalinen olento. On elettävä yhteiskunnassa ja tultava toimeen muiden kanssa. Kuinka voisimme elää rauhassa? Miten voimme säilyttää rauhan ja harmonian itsemme ja ympäristömme välillä, niin että muutkin voisivat elää rauhassa?
Mielen valtaa levottomuus. Päästäkseen levottomuudesta on tiedettävä sen alkulähde, kärsimyksen syy. Kun tutkii ongelmaa, huomaa, että alkaessaan muodostaa negatiivisuutta tai muuta mielen epäpuhtautta ihminen tulee väistämättä levottomaksi. Mielen kielteisyys, mielen epäpuhtaus ei sovi yhteen rauhan ja harmonian kanssa.
Ongelman voi yrittää ratkaista niin, että mitään epätoivottua ei tapahdu ja kaikki toiveet toteutuvat. Täytyy kerätä suunnattomasti vaikutusvaltaa tai jollakulla muulla on oltava niin paljon valtaa, että hän voi tulla tarvittaessa apuun, jolloin epätoivotut asiat lakkaavat tapahtumasta ja kaikki haluttu tapahtuu. Mutta se ei ole mahdollista. Kenenkään toiveet eivät aina toteudu, kenenkään elämä ei kulje täysin halutulla tavalla ilman, että joskus sattuu jotain epätoivottua. Toiveittemme ja halujemme vastaisia asioita tapahtuu väistämättä. Joten kysymys kuuluukin: miten voin olla reagoimatta sokeasti epätoivottujen asioiden tapahtuessa? Miten voin välttyä luomasta jännitteitä? Kuinka säilyttää rauha ja harmonia?
Mitä on kielteisyys?
Kaikki sisäinen vastustus koetaan jonkinlaisena kielteisyytenä. kaikki kielteisyys on vastustamista. Tässä yhteydessä nuo kaksi sanaa ovat melkein synonyymejä. Kielteisyys voi olla kaikkea ärtymyksestä tai kärsimättömyydestä hurjaan vihaan, masennuksesta tai nyreästä loukkaantumisesta itsemurhaa hautovaan epätoivoon. Joskus vastustaminen herättää kärsimyskehon tunteet. Silloin jokin pienikin tapahtuma saattaa synnyttää voimakasta kielteisyyttä, kuten vihaa, masennusta tai syvää surua.
Kuinka kielteisyys ja kieltäminen syntyvät?
Ego kuvittelee, että se voi kielteisyydellä vaikuttaa todellisuuteen ja saada haluamansa. Se kuvittelee voivansa sillä tavoin vetää puoleensa haluamansa tilanteen tai häivyttää epämieluisan. Milloin tahansa olet onneton, kuvittelet alitajuisesti 'ostavasi' tuolla surulla sen mitä haluat. Jos 'sinä' — mieli — ei uskoisi, että se toimii, miksi sitten aiheuttaisit tälläisen tilanteen? Tosiasia on, että kielteisyys ei toimi. Sen sijaan että se toisi mukanaan halutun tilanteen, se ei päästä sellaista muodostumaan. Sen sijaan että se häivyttäisi ei-toivotun tilanteen, se antaa sen olla. Ainoana 'hyödyllisenä' tuloksena siitä on että kielteisyys voimistaa egoa, ja siksi ego rakastaa sitä.
Samaistuttuasi johonkin kielteisyyden muotoon et halua hellittää siitä, ja syvän tiedostamattomuuden tasolla et halua myönteistä muutosta. Se uhkaisi käsitystäsi itsestäsi masentuneena, vihaisena tai kaltoinkohdeltuna ihmisenä. Suljet silmäsi kaikelta myönteiseltä elämässäsi, kiellät sen olemassa olon ja alat vesittää sitä. Tämä on hyvin yleistä. Se on myös järjetöntä.
Kielteisyys on täysin luonnotonta. Se myrkyttää psyyken. Luonnon myrkyttämisellä ja hävittämisellä on voimakas yhteys ihmiskunnan kollektiiviseen tajuntaan kertyneeseen sunnattomaan kielteisyyden määrään. Planeetallamme mikään muu elämänmuoto kuin ihmissuku tunne kielteisyyttä, aivan kuten mikään muu elämänmuoto ei raiskaa ja myrkytä maapalloa, jonka turvin se elää. oletko koskaan nähnyt onnetonta kukkaa tai stressistä kärsivää tammea? oletko tavannut masentunutta delfiiniä tai sammakkoa, joka ei arvostaisi itseään? Tai kissaa joka ei osaa rentoutua tai lintua, joka hautoo vihaa ja suuttumusta? Vain sellaiset eläimet, jotka elävät ihmisten ja siten sairaan ihmismielen kanssa, saattavat satunnaisesti kokea jotakin kielteisyyden tapaista tai niiden käyttäytymisessä saattaa ilmetä neuroottisia piirteitä.
Kuinka luopua kieltämisestä?? Voiko kieltämiestä luopua?
Jos joku sanoo sinulle jotain ikävää tai loukkaavaa. Anna sen mennä lävitsesi sen sijaan, että joutuisit tiedostamattoman reaktion ja kielteisyyden valtaan ja käyttäytyisit hyökkäävästi, puolustautuisit tai vetäytyisit pois. Älä vastusta. On kuin ei olisi enää ketään loukkaantumassa. Sitä on anteeksiantaminen. Tällä tavoin sinusta tulee haavoittumaton. Jos katsot aiheelliseksi, voit yhä sanoa tuolle ihmiselle, ettet hyväksy hänen käyttäytymistään. Mutta tuolla ihmisellä ei ole enää valtaa hallita sisäistä tilaasi. Sinun voimasi on omassa hallinnassasi, ei jonkun muun, ei myöskään oman egosi. Oli kyseessä sitten auton varashälytin, pahansuopa ihminen, tulva, maanjäristys tai koko omaisuutesi menettäminen, vastustusmekanismi on sama.
Hengitys ja kehon tuntemukset auttavat kahdella tavalla. Ne ovat henkilökohtaisten avustajien kaltaisia: heti, kun negatiivisuutta alkaa muodostua, hengityksen luonnollisuus katoaa. Se kertoo, että jotain on vialla. En voi suuttua hengitykselleni; minun on otettava varoitus vastaan. Samanaikaisesti kehon tuntemukset kertovat, että jotain on tapahtumassa. Varoituksen saatuani alan tarkkailla hengitystäni ja tuntemuksiani, ja huomaan, että epäpuhtaus alkaa hävitä mielestäni.
Tämä psykofyysinen ilmiö on kuin mitalin kaksi puolta. Toisella puolella ovat mieleen muodostuvat ajatukset ja tunteet. Toisella puolella ovat kehon tuntemukset ja hengitys. Jokainen ajatus tai tunne, jokainen mielen epäpuhtaus vaikuttaa senhetkiseen hengitykseen ja tuntemukseen. Tarkkailemalla hengitystä tai kehon tuntemuksia voi siis tarkkailla mielen epäpuhtauksia. Sen sijaan, että juoksisin ongelmaa karkuun, kohtaankin sen sellaisena kuin se on. Huomaan, että epäpuhtaus menettää tehonsa. Se ei enää valtaa mieltäni kuten ennen. Jos pysyn lujana, epäpuhtaus katoaa lopullisesti ja voin olla rauhallinen ja onnellinen.
Mitä enemmän tekniikkaa harjoittelee, sitä nopeammin pääsee eroon kielteisyydestä. Hiljalleen mieli vapautuu epäpuhtauksista ja puhdistuu. Puhdas mieli on aina täynnä rakkautta – pyyteetöntä rakkautta muita kohtaan; täynnä myötätuntoa muiden virheitä ja kärsimystä kohtaan; täynnä iloa muiden menestyksestä ja onnellisuudesta; täynnä tyyneyttä kaikissa tilanteissa.
Lähdetiedot: 1997 by Echart Tolle, the Power of Now A guide to Spiritual Enlightenment/Läsnäolon voima tie henkiseen heräämiseen, California USA.
Elämisen taito
Kaikki etsivät rauhaa ja harmoniaa, koska ne puuttuvat elämästämme. Aika ajoin tunnemme ärtymystä, kiihtymystä, rauhattomuutta ja kärsimystä. Kärsiessään ihminen ei pidä kärsimystä itsellään, vaan levittää sitä muihinkin. Levottomuus valtaa myös kärsivän ihmisen ympäristön. Lähellä oleva tuntee itsensä levottomaksi tai hermostuneeksi. Tämä ei voi olla oikea tapa elää.
Tarkoitus olisi elää rauhassa itsensä ja muiden kanssa. Ihminenhän on sosiaalinen olento. On elettävä yhteiskunnassa ja tultava toimeen muiden kanssa. Kuinka voisimme elää rauhassa? Miten voimme säilyttää rauhan ja harmonian itsemme ja ympäristömme välillä, niin että muutkin voisivat elää rauhassa?
Mielen valtaa levottomuus. Päästäkseen levottomuudesta on tiedettävä sen alkulähde, kärsimyksen syy. Kun tutkii ongelmaa, huomaa, että alkaessaan muodostaa negatiivisuutta tai muuta mielen epäpuhtautta ihminen tulee väistämättä levottomaksi. Mielen kielteisyys, mielen epäpuhtaus ei sovi yhteen rauhan ja harmonian kanssa.
Ongelman voi yrittää ratkaista niin, että mitään epätoivottua ei tapahdu ja kaikki toiveet toteutuvat. Täytyy kerätä suunnattomasti vaikutusvaltaa tai jollakulla muulla on oltava niin paljon valtaa, että hän voi tulla tarvittaessa apuun, jolloin epätoivotut asiat lakkaavat tapahtumasta ja kaikki haluttu tapahtuu. Mutta se ei ole mahdollista. Kenenkään toiveet eivät aina toteudu, kenenkään elämä ei kulje täysin halutulla tavalla ilman, että joskus sattuu jotain epätoivottua. Toiveittemme ja halujemme vastaisia asioita tapahtuu väistämättä. Joten kysymys kuuluukin: miten voin olla reagoimatta sokeasti epätoivottujen asioiden tapahtuessa? Miten voin välttyä luomasta jännitteitä? Kuinka säilyttää rauha ja harmonia?
Mitä on kielteisyys?
Kaikki sisäinen vastustus koetaan jonkinlaisena kielteisyytenä. kaikki kielteisyys on vastustamista. Tässä yhteydessä nuo kaksi sanaa ovat melkein synonyymejä. Kielteisyys voi olla kaikkea ärtymyksestä tai kärsimättömyydestä hurjaan vihaan, masennuksesta tai nyreästä loukkaantumisesta itsemurhaa hautovaan epätoivoon. Joskus vastustaminen herättää kärsimyskehon tunteet. Silloin jokin pienikin tapahtuma saattaa synnyttää voimakasta kielteisyyttä, kuten vihaa, masennusta tai syvää surua.
Kuinka kielteisyys ja kieltäminen syntyvät?
Ego kuvittelee, että se voi kielteisyydellä vaikuttaa todellisuuteen ja saada haluamansa. Se kuvittelee voivansa sillä tavoin vetää puoleensa haluamansa tilanteen tai häivyttää epämieluisan. Milloin tahansa olet onneton, kuvittelet alitajuisesti 'ostavasi' tuolla surulla sen mitä haluat. Jos 'sinä' — mieli — ei uskoisi, että se toimii, miksi sitten aiheuttaisit tälläisen tilanteen? Tosiasia on, että kielteisyys ei toimi. Sen sijaan että se toisi mukanaan halutun tilanteen, se ei päästä sellaista muodostumaan. Sen sijaan että se häivyttäisi ei-toivotun tilanteen, se antaa sen olla. Ainoana 'hyödyllisenä' tuloksena siitä on että kielteisyys voimistaa egoa, ja siksi ego rakastaa sitä.
Samaistuttuasi johonkin kielteisyyden muotoon et halua hellittää siitä, ja syvän tiedostamattomuuden tasolla et halua myönteistä muutosta. Se uhkaisi käsitystäsi itsestäsi masentuneena, vihaisena tai kaltoinkohdeltuna ihmisenä. Suljet silmäsi kaikelta myönteiseltä elämässäsi, kiellät sen olemassa olon ja alat vesittää sitä. Tämä on hyvin yleistä. Se on myös järjetöntä.
Kielteisyys on täysin luonnotonta. Se myrkyttää psyyken. Luonnon myrkyttämisellä ja hävittämisellä on voimakas yhteys ihmiskunnan kollektiiviseen tajuntaan kertyneeseen sunnattomaan kielteisyyden määrään. Planeetallamme mikään muu elämänmuoto kuin ihmissuku tunne kielteisyyttä, aivan kuten mikään muu elämänmuoto ei raiskaa ja myrkytä maapalloa, jonka turvin se elää. oletko koskaan nähnyt onnetonta kukkaa tai stressistä kärsivää tammea? oletko tavannut masentunutta delfiiniä tai sammakkoa, joka ei arvostaisi itseään? Tai kissaa joka ei osaa rentoutua tai lintua, joka hautoo vihaa ja suuttumusta? Vain sellaiset eläimet, jotka elävät ihmisten ja siten sairaan ihmismielen kanssa, saattavat satunnaisesti kokea jotakin kielteisyyden tapaista tai niiden käyttäytymisessä saattaa ilmetä neuroottisia piirteitä.
Kuinka luopua kieltämisestä?? Voiko kieltämiestä luopua?
Jos joku sanoo sinulle jotain ikävää tai loukkaavaa. Anna sen mennä lävitsesi sen sijaan, että joutuisit tiedostamattoman reaktion ja kielteisyyden valtaan ja käyttäytyisit hyökkäävästi, puolustautuisit tai vetäytyisit pois. Älä vastusta. On kuin ei olisi enää ketään loukkaantumassa. Sitä on anteeksiantaminen. Tällä tavoin sinusta tulee haavoittumaton. Jos katsot aiheelliseksi, voit yhä sanoa tuolle ihmiselle, ettet hyväksy hänen käyttäytymistään. Mutta tuolla ihmisellä ei ole enää valtaa hallita sisäistä tilaasi. Sinun voimasi on omassa hallinnassasi, ei jonkun muun, ei myöskään oman egosi. Oli kyseessä sitten auton varashälytin, pahansuopa ihminen, tulva, maanjäristys tai koko omaisuutesi menettäminen, vastustusmekanismi on sama.
Hengitys ja kehon tuntemukset auttavat kahdella tavalla. Ne ovat henkilökohtaisten avustajien kaltaisia: heti, kun negatiivisuutta alkaa muodostua, hengityksen luonnollisuus katoaa. Se kertoo, että jotain on vialla. En voi suuttua hengitykselleni; minun on otettava varoitus vastaan. Samanaikaisesti kehon tuntemukset kertovat, että jotain on tapahtumassa. Varoituksen saatuani alan tarkkailla hengitystäni ja tuntemuksiani, ja huomaan, että epäpuhtaus alkaa hävitä mielestäni.
Tämä psykofyysinen ilmiö on kuin mitalin kaksi puolta. Toisella puolella ovat mieleen muodostuvat ajatukset ja tunteet. Toisella puolella ovat kehon tuntemukset ja hengitys. Jokainen ajatus tai tunne, jokainen mielen epäpuhtaus vaikuttaa senhetkiseen hengitykseen ja tuntemukseen. Tarkkailemalla hengitystä tai kehon tuntemuksia voi siis tarkkailla mielen epäpuhtauksia. Sen sijaan, että juoksisin ongelmaa karkuun, kohtaankin sen sellaisena kuin se on. Huomaan, että epäpuhtaus menettää tehonsa. Se ei enää valtaa mieltäni kuten ennen. Jos pysyn lujana, epäpuhtaus katoaa lopullisesti ja voin olla rauhallinen ja onnellinen.
Mitä enemmän tekniikkaa harjoittelee, sitä nopeammin pääsee eroon kielteisyydestä. Hiljalleen mieli vapautuu epäpuhtauksista ja puhdistuu. Puhdas mieli on aina täynnä rakkautta – pyyteetöntä rakkautta muita kohtaan; täynnä myötätuntoa muiden virheitä ja kärsimystä kohtaan; täynnä iloa muiden menestyksestä ja onnellisuudesta; täynnä tyyneyttä kaikissa tilanteissa.
Lähdetiedot: 1997 by Echart Tolle, the Power of Now A guide to Spiritual Enlightenment/Läsnäolon voima tie henkiseen heräämiseen, California USA.
Elämisen taito
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Psykoterapia vs. Logoterapia
Miten nöyryyttävää onkaan hakea apua ammattilaiselta masentuneisuuteen tai ahdistukseen kun tietää että joutuu kertomaan elämänsä kaikki likaisimmatkin yksityiskohdat ja ettei voi olla varma siitä saatko edes apua vai annetaanko reseptit vaan kouraan ja lähetetään kotiin yksin oman onnensa nojaan. Psykoterapia pyrkii poistamaan "vian" stradegisella tavalla johon usein kuuluu joitakin harjoituksia joita potilaan tulee suorittaa. Automaattisesti, jos potilas ei ole onnistunut sourittamaan harjoitusta halutulla tavalla tai epäonnistuu, se on hänen vikansa. Psykoterapia näkee ihmisen "uudelleen ohjelmoitavana" ärsykepesänä. Voiko se tarjota ihmiselle lohtua? Logoterapia voi! Logoterapia keskittyy potilaan positiivisiin puoliin ja näkee usein tarkoituksen karuimmassakin kohtalossa.
On vaarallista, jollei kansa suostu näkemään, ettei kaikkea voida korjata, ei edes väkivalloin. nimenomaan tämä nykyajan teknistynyt ja mekanisoitunut psykoterapia on monessa tapauksessa saanut tartunnan tällaisesta lapsellisesta kaiken korjaamiseen uskomisesta. Huoletta laaditaan harjoitusohjelmia mitä tahansa oiretta varten, ja syy sysätään kevytmielisesti potilaan niskoille, jollei hän pystykkään täyttämään tätä harjoitusohjelmaa. Mikä psykologian alue pohtii niitä vääjäämättömiä asioita, joita ei voi muuttaa?
On oikeutettua kysyä, onko psykoterapia ylipäätään vakavasti otettavaa tiedettä. Onhan ihmiskunta vuosituhansia tullut toimeen varsin hyvin ilman tieteellistä psykoterapiaa eikä sen perusteella näytä jääneen kovinkaan paljosta paitsi. Toisaalta kaikenlaisia psykoterapeutteja on ollut kaikkina aikoina henkilöitä, jotka tiettyä, persoonallista voimaa henkivällä olemuksellaan, notkeilla sanoillaan ja vakuuttelukyvyillään ovat kyenneet lohduttamaan ja auttamaan apua ja lohtua tarvitsevia, joskin useimmiten määrätynlaisen maailmankatsomuksen taustaa vasten.
Kärsiville luvattiin usein lohtua ja oikeudenmukaisuutta tuonpuoleisessa tai sitten heidän kärsimyksensä tulkittiin koetinkiviksi tiellä onneen, turvauduttiin suggestiivisiin menetelmiin pahan karkoittamiseksi sielusta, ja filosofis-eettiset ihannekuvat auttoivat yksilöä asettumaan kohtalonsa yläpuolelle. Psykoterapia oli uskontoa ja päinvastoin.
Tälläinen sidonnaisuus mystiikkaan tosin vaikeutti pitkään tieteen tunkeutumista psykoterapian alueelle, ja nyt kun me yritämme löytää järjellisiä selityksiä ihmisten järjettömälle käyttäytymiselle ja tarjota järkevää apua yhtä järjettömän tuntuisessa sielun hädässä, joudumme taiteilemaan hyvin kapealla harjanteella kahden pohjattoman kuilun välissä, kahden kuilun, josta toinen merkitsee vajoamista takaisin mystiikan synkkiin syvyyksiin ja toinen luisumista "sielujen manipuloinnin" epäinhimillisen koneiston rattaisiin.
Onko psykoterapiasta lopultakin tullut vakavaa tiedettä, kun se on joutunut kulkemaan pitkän tien halki noituuden ja salaliittojen tiheikön, ohi silmänkääntötemppujen ja demagogiikan, okkultismin ja fanaattisuuden kulissien?
Aikakautemme monenkirjavat tulokset paljastavat kiusallisella tavalla tämän jättimäisen sielunpajan monipuolisen laitteiston ja siinä pajassa on melkein mitä tahansa - paitsi sielua. Psykoterapeutit on ikään kuin pakotettu uhkarohkeaan nuorallatanssiin taiteilemaan vanhojen katsomusten ja uusien näkökantojen välillä, tasapainoilemaan tulkinnan ja totuuden, spekuloinnin ja ohjelmoinnin välillä. tietämme viitoittavat pelottavan harvat lujat kriteerit, joilla nykyisten psykomarkkinoiden kaaoksessa vielä on yleistä pätevyyttä.
Logoterapia kykenee yhdistämään tieteellisyyden ja inhimillisyyden onnistuneeksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi ja vahvistaa näin luottamusta psykoterapiaan, varsinkin kärsivän ihmisen luottamusta siihen. Sillä juuri kärsivä ja apua etsivä ihminen on psykoterapian koetinkivi: Missä ei enää voida auttaa, siinä täytyy vielä kyetä lohduttamaan, ja siinä missä ei enää löydy lohdutusta, siinä psykoterapia menettää arvonsa.
Vanhoja näkemyksiä
Kun katsomme taaksepäin psykoterapian alkulähteille, toteamme, ettei siellä näy jälkeäkään lohduttamisesta. Kaikki uskonnot ovat suoneet ihmiselle lohtua jossakin muodossa, mutta syvyyspsykologit eivät. Kun psykoterapia vuosisadan vaihteessa kehittyi itsenäiseksi lääkäreiden käyttämäksi hoitomuodoksi vaatien jopa pääsyä tieteiden piiriin, sillä oli hyvin selvä pyrkimys nousta metafyysisestä kehostaan. Inhimillisten motiivien löytäminen, alitajuisten viettien ja tiedostamattomien mielenliikkeiden paljastaminen ja mielen taustalla piilevien, salaisten tarkoitusten tunnistaminen tuli sen keskeiseksi tehtäväksi. Syvyyspsykologit olivat alusta pitäen harjaantuneita etsimään, tunnistamaan ja selittämään ihmiselämän negatiivisia puolia. Ja tähän työhön he tarvitsivat inhimillisiä heikkouksia, eläimellisen estottomia toiveunia ja viettisymboleja, joista he voivat tehdä sitten johtopäätöksensä. Niin psykoterapia alkoi työskentelemään kielteisyyden pohjalta, jolle psykologiset tulkinnat voitiin rakentaa, myönteisyys ei ollut niinkään kiinnostavaa, sitä ei käytännöllisesti katsoen tarvittu ja sen vuoksi siihen suhtauduttiin äärimmäisen epäluuloisesti ja tutkien oliko siinä ehkä sittenkin jotain kielteistä piilotettuna. Ja usein positiivinen kiistettiin kokonaan, jolloin irtaantuminen metafysiikasta näytti tapahtuneen lopullisesti, sillä jokainen ihanteellinen tai eettinen arvo voidaan tulkita myös "pelkäksi primitiivisten viettien sublimoinniksi", jolloin sellaiset käsitteet kuin rakkaus, usko, uskollisuus tai omatunto katoavat itsestään.
Kyynikoille ja nihilisteille koittivat nyt suorastaan paratiisilliset ajat, ateistien rinta paisui, filosofit löysivät inhimillisen olemassaolon tarkoituksettomuuden ja taiteilijat ammensivat rohkeutta ilmaista itseään epäesteettisesti; lopultakin ihmiseltä, tältä vuosisatoja vanhalta "Jumalan kuvalta" oli riisuttu naamio, ja jäljelle olivat jääneet vain viimeiset surkeat rippeet hänen omanvoitonpyynnistään ja himoistaan löytää itselleen tyydytystä.
Tuon ajan ihmiskuva ei liioin juuri antanut pelivaraa vapaalle järkevälle päättelylle, ihminen nähtiin pikemminkin kolmen, vielä melko mystisen voimasektorin tiimellyskenttänä: idin, egon ja superegon.
Vielä nykyäänkin psykoterapian peusperiaate on pysynyt samana, terapeuttisissa keskusteluissa pyritään pääasiassa yhä vieläkin paljastamaan potilaan menneisyyden tapahtumia ja hänen nykyisiä pyrkimyksiään, ja siihen liittyy kiistatta ihanteiden arvon riistäminen. Mutta koska vain arvokäsitykset ja ihanteet pystyvät säilymään suurimmassakin ahdistuksessa, niin tästä järjestelmästä ei löydy minkäänlaista kiinnekohtaa lohduttamiselle. Tämä on siis se toinen kuilu, joka uhkaa nykyaikaista ja vastuuntuntoista psykoterapeuttia hänen taiteillessaan tällä kapealla harjanteella, toisin sanoen vajoaminen arvot riistäviin tulkintoihin.
Kärsivän ihmisen kanssa tekemisiin joutuva ei saa suurentaa toisen kärsimystä vain saadakseen selville "totuuden", joka on yhtä sensaatiomainen kuin jutut idistä, egosta ja superegosta ja niiden keskinäisestä valtataistelusta.
Syvyyspsykologit eivät olleet ainoita oman aikansa ihmiskuvan raaputtajia. Behavioristit ottivat vuosisadan keskivaiheilla päämääräkseen toimia ankaran tieteellisesti eivätkä hyväksyneet enää mitään mikä ei ollut selvästi todistettavissa. Behaviorismi ei nähnyt ihmistä enää sisäisten voimien taistelutantereena mutta ei "minään muunakaan", sillä koska kukaan ei pysty näkemään ihmisen psyykeen, se julistettiin muitta mutkitta "tyhjäksi", ikään kuin tuoksi kuuluisaksi "mustaksi laatikoksi", jonka sisältöä kukaan ei tunne. Näihin aikoihin "sielu" rupesi häviämään psykologiasta, sillä sieluksi oli vuosisatojen ja vuosituhansien ajan kutsuttu tuota ihmisen sisintä, joka on vallan muuta kuin näkyvä ja tutkittavaksi soveltuva elin. ja tämä sisin selitettiin yhtäkkiä tieteellisesti tyhjäksi. Tosiasiassa behavioristinen ajattelu on sen aikakauden lapsia, jona syntyivät myös nykyisen tietokonejärjestelmän ja ensimmäisten robottimallien perusteet, joten vastaavuuksia ei voi jättää huomiotta.
Harkitaanpa siis taas, kykeneekö käyttäytymisteorian psykologinen malli antamaan lohtua kärsivälle ihmiselle: automaatti voidaan kytkeä uudelleen, korjata, ohjelmoida uudelleen, mutta voidaanko lohduttaa? Oletamme, ettei automaatti mitään lohdutusta tarvitse. Mutta jos ihminen käsitetään automaatiksi, mitä sitten? Eikö hänkään silloin tarvitse lohtua?
Tässä juuri on "sieluttoman" psykologian ristiriita. Jos se haluaa pysyä johdonmukaisena, sen on pysyteltävä niinkin ilmeisten inhimillisten ilmiöiden kuin ilon, toivon, murheen ja tuskan ollessa kyseessä mitattavissa olevien käyttäytymismallien tieteellisen tarkasti määrätyissä rajoissa. Sillä on vain yksi keino päästä pois tästä ahdingosta, sen on myönnettävä, etteivät nämä asiat kuulu sille, ja juuri tähän ratkaisuun tämä psykologian suuntaus on päätynytkin. Monista nykyaikaisista ja positiivisista yllykkeistä huolimatta käyttäytymisteoria ei ole kyennyt laajentumaan inhimilliselle tasolle vaan se on muovautunut hoitoteknologiaksi ja sellaiseksi se on jäänyt. Siksi sen toimintamallissa ei ole lainkaan varauduttu lohduttamaan kärsivää ihmistä. Se keskittyy yksinomaan muokattavissa oleviin ilmiöihin ja sen "strategiana" on puuttua olemassa olevaan ärsyke-reaktio-ketjuun, sammuttaa siinä vanhoja kytkentöjä ja rakentaa uusia.
Viktor E. Frankl on nostanut tunnettujen syvyyspsykologisten ja behaviorististen teorioiden vastakohdaksi ihmiskuvan, jossa kaiken psykofyysisen ja psykososiaalisen leikittelyn ohella on vielä tilaa ihmisen henkisille ulottuvuuksille, jotka määritelmän mukaan ovat inhimillisen vapauden ulottuvuuksia eivätkä siis determinististen lainalaisuuksien orjia. Mitä tämä vapaus tarkoittaa? Frankl ymmärtää vapauden vapaudeksi tehdä jotakin, nimittäin vapaudeksi suhtautua luontevasti omaan sidonnaisuuteensa. Kyse on ihmisen valinnan mahdollisuudesta hänen joutuessaan vastaamaan kohtalonsa asettamiin haasteisiin.
Tässä törmätään ensi kertaa psykologian historiassa kiintopisteeseen, joka lupaa kärsivälle ihmiselle lohtua ja apua, oli hänen kohtalonsa sitten kuinka väistämätön tahansa. Franklin myötä psykologia on ikään kuin saanut "sielun" takaisin, tosin korkeammalla, henkisellä tasolla. Frankl on vakuuttunut siitä, ettei ihminen missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa ole kohtalonsa armoilla. Kohtalonomaisuus merkitsee myös sellaista tekijää, jonka puitteissa ihmisen vapaus vasta voi päästä kehittymään. Se merkitsee myös haastetta ihmiselle, joka tosin kuin eläin pystyy suhtautumaan kohtaloonsa tavattoman monin eri tavoin, ja joka kykenee tekemään omakohtaisen valinnan mutta joka, taaskin kuin eläin, joutuu myös vastaamaan valinnastaan. Logoterapiassa monta ongelmaa pystytään lieventämään jo yksinomaan sillä, että potilas ohjataan näkemään ne mahdollisuudet, joiden kautta hän pääsee kohtalonsa herraksi sen sijaan että hän kiertää epätoivoisesti ajatuksineen järkkymättömien tosiasioiden ja niiden mahdollisten syiden tai seurauksien kehää löytämättä minkäänlaista ulospääsyä.
Ihmisen toiminta motivaatiolla täytyy olla korkeammat kriteerit kuin pelkkä tarpeiden paine, niin kuin pitkään on luultu. Frankl kutsuu tätä korkeampaa kriteeriä, tätä ihmisen henkisen valinnanvapauden tunnusmerkkiä "haluksi löytää kaikelle tarkoitus".
Lähdetiedot: Elisabeth Lukas, Elämäni voimat @ Kirjayhtymä, Helsinki
On vaarallista, jollei kansa suostu näkemään, ettei kaikkea voida korjata, ei edes väkivalloin. nimenomaan tämä nykyajan teknistynyt ja mekanisoitunut psykoterapia on monessa tapauksessa saanut tartunnan tällaisesta lapsellisesta kaiken korjaamiseen uskomisesta. Huoletta laaditaan harjoitusohjelmia mitä tahansa oiretta varten, ja syy sysätään kevytmielisesti potilaan niskoille, jollei hän pystykkään täyttämään tätä harjoitusohjelmaa. Mikä psykologian alue pohtii niitä vääjäämättömiä asioita, joita ei voi muuttaa?
On oikeutettua kysyä, onko psykoterapia ylipäätään vakavasti otettavaa tiedettä. Onhan ihmiskunta vuosituhansia tullut toimeen varsin hyvin ilman tieteellistä psykoterapiaa eikä sen perusteella näytä jääneen kovinkaan paljosta paitsi. Toisaalta kaikenlaisia psykoterapeutteja on ollut kaikkina aikoina henkilöitä, jotka tiettyä, persoonallista voimaa henkivällä olemuksellaan, notkeilla sanoillaan ja vakuuttelukyvyillään ovat kyenneet lohduttamaan ja auttamaan apua ja lohtua tarvitsevia, joskin useimmiten määrätynlaisen maailmankatsomuksen taustaa vasten.
Kärsiville luvattiin usein lohtua ja oikeudenmukaisuutta tuonpuoleisessa tai sitten heidän kärsimyksensä tulkittiin koetinkiviksi tiellä onneen, turvauduttiin suggestiivisiin menetelmiin pahan karkoittamiseksi sielusta, ja filosofis-eettiset ihannekuvat auttoivat yksilöä asettumaan kohtalonsa yläpuolelle. Psykoterapia oli uskontoa ja päinvastoin.
Tälläinen sidonnaisuus mystiikkaan tosin vaikeutti pitkään tieteen tunkeutumista psykoterapian alueelle, ja nyt kun me yritämme löytää järjellisiä selityksiä ihmisten järjettömälle käyttäytymiselle ja tarjota järkevää apua yhtä järjettömän tuntuisessa sielun hädässä, joudumme taiteilemaan hyvin kapealla harjanteella kahden pohjattoman kuilun välissä, kahden kuilun, josta toinen merkitsee vajoamista takaisin mystiikan synkkiin syvyyksiin ja toinen luisumista "sielujen manipuloinnin" epäinhimillisen koneiston rattaisiin.
Onko psykoterapiasta lopultakin tullut vakavaa tiedettä, kun se on joutunut kulkemaan pitkän tien halki noituuden ja salaliittojen tiheikön, ohi silmänkääntötemppujen ja demagogiikan, okkultismin ja fanaattisuuden kulissien?
Aikakautemme monenkirjavat tulokset paljastavat kiusallisella tavalla tämän jättimäisen sielunpajan monipuolisen laitteiston ja siinä pajassa on melkein mitä tahansa - paitsi sielua. Psykoterapeutit on ikään kuin pakotettu uhkarohkeaan nuorallatanssiin taiteilemaan vanhojen katsomusten ja uusien näkökantojen välillä, tasapainoilemaan tulkinnan ja totuuden, spekuloinnin ja ohjelmoinnin välillä. tietämme viitoittavat pelottavan harvat lujat kriteerit, joilla nykyisten psykomarkkinoiden kaaoksessa vielä on yleistä pätevyyttä.
Logoterapia kykenee yhdistämään tieteellisyyden ja inhimillisyyden onnistuneeksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi ja vahvistaa näin luottamusta psykoterapiaan, varsinkin kärsivän ihmisen luottamusta siihen. Sillä juuri kärsivä ja apua etsivä ihminen on psykoterapian koetinkivi: Missä ei enää voida auttaa, siinä täytyy vielä kyetä lohduttamaan, ja siinä missä ei enää löydy lohdutusta, siinä psykoterapia menettää arvonsa.
Vanhoja näkemyksiä
Kun katsomme taaksepäin psykoterapian alkulähteille, toteamme, ettei siellä näy jälkeäkään lohduttamisesta. Kaikki uskonnot ovat suoneet ihmiselle lohtua jossakin muodossa, mutta syvyyspsykologit eivät. Kun psykoterapia vuosisadan vaihteessa kehittyi itsenäiseksi lääkäreiden käyttämäksi hoitomuodoksi vaatien jopa pääsyä tieteiden piiriin, sillä oli hyvin selvä pyrkimys nousta metafyysisestä kehostaan. Inhimillisten motiivien löytäminen, alitajuisten viettien ja tiedostamattomien mielenliikkeiden paljastaminen ja mielen taustalla piilevien, salaisten tarkoitusten tunnistaminen tuli sen keskeiseksi tehtäväksi. Syvyyspsykologit olivat alusta pitäen harjaantuneita etsimään, tunnistamaan ja selittämään ihmiselämän negatiivisia puolia. Ja tähän työhön he tarvitsivat inhimillisiä heikkouksia, eläimellisen estottomia toiveunia ja viettisymboleja, joista he voivat tehdä sitten johtopäätöksensä. Niin psykoterapia alkoi työskentelemään kielteisyyden pohjalta, jolle psykologiset tulkinnat voitiin rakentaa, myönteisyys ei ollut niinkään kiinnostavaa, sitä ei käytännöllisesti katsoen tarvittu ja sen vuoksi siihen suhtauduttiin äärimmäisen epäluuloisesti ja tutkien oliko siinä ehkä sittenkin jotain kielteistä piilotettuna. Ja usein positiivinen kiistettiin kokonaan, jolloin irtaantuminen metafysiikasta näytti tapahtuneen lopullisesti, sillä jokainen ihanteellinen tai eettinen arvo voidaan tulkita myös "pelkäksi primitiivisten viettien sublimoinniksi", jolloin sellaiset käsitteet kuin rakkaus, usko, uskollisuus tai omatunto katoavat itsestään.
Kyynikoille ja nihilisteille koittivat nyt suorastaan paratiisilliset ajat, ateistien rinta paisui, filosofit löysivät inhimillisen olemassaolon tarkoituksettomuuden ja taiteilijat ammensivat rohkeutta ilmaista itseään epäesteettisesti; lopultakin ihmiseltä, tältä vuosisatoja vanhalta "Jumalan kuvalta" oli riisuttu naamio, ja jäljelle olivat jääneet vain viimeiset surkeat rippeet hänen omanvoitonpyynnistään ja himoistaan löytää itselleen tyydytystä.
Tuon ajan ihmiskuva ei liioin juuri antanut pelivaraa vapaalle järkevälle päättelylle, ihminen nähtiin pikemminkin kolmen, vielä melko mystisen voimasektorin tiimellyskenttänä: idin, egon ja superegon.
Vielä nykyäänkin psykoterapian peusperiaate on pysynyt samana, terapeuttisissa keskusteluissa pyritään pääasiassa yhä vieläkin paljastamaan potilaan menneisyyden tapahtumia ja hänen nykyisiä pyrkimyksiään, ja siihen liittyy kiistatta ihanteiden arvon riistäminen. Mutta koska vain arvokäsitykset ja ihanteet pystyvät säilymään suurimmassakin ahdistuksessa, niin tästä järjestelmästä ei löydy minkäänlaista kiinnekohtaa lohduttamiselle. Tämä on siis se toinen kuilu, joka uhkaa nykyaikaista ja vastuuntuntoista psykoterapeuttia hänen taiteillessaan tällä kapealla harjanteella, toisin sanoen vajoaminen arvot riistäviin tulkintoihin.
Kärsivän ihmisen kanssa tekemisiin joutuva ei saa suurentaa toisen kärsimystä vain saadakseen selville "totuuden", joka on yhtä sensaatiomainen kuin jutut idistä, egosta ja superegosta ja niiden keskinäisestä valtataistelusta.
Syvyyspsykologit eivät olleet ainoita oman aikansa ihmiskuvan raaputtajia. Behavioristit ottivat vuosisadan keskivaiheilla päämääräkseen toimia ankaran tieteellisesti eivätkä hyväksyneet enää mitään mikä ei ollut selvästi todistettavissa. Behaviorismi ei nähnyt ihmistä enää sisäisten voimien taistelutantereena mutta ei "minään muunakaan", sillä koska kukaan ei pysty näkemään ihmisen psyykeen, se julistettiin muitta mutkitta "tyhjäksi", ikään kuin tuoksi kuuluisaksi "mustaksi laatikoksi", jonka sisältöä kukaan ei tunne. Näihin aikoihin "sielu" rupesi häviämään psykologiasta, sillä sieluksi oli vuosisatojen ja vuosituhansien ajan kutsuttu tuota ihmisen sisintä, joka on vallan muuta kuin näkyvä ja tutkittavaksi soveltuva elin. ja tämä sisin selitettiin yhtäkkiä tieteellisesti tyhjäksi. Tosiasiassa behavioristinen ajattelu on sen aikakauden lapsia, jona syntyivät myös nykyisen tietokonejärjestelmän ja ensimmäisten robottimallien perusteet, joten vastaavuuksia ei voi jättää huomiotta.
Harkitaanpa siis taas, kykeneekö käyttäytymisteorian psykologinen malli antamaan lohtua kärsivälle ihmiselle: automaatti voidaan kytkeä uudelleen, korjata, ohjelmoida uudelleen, mutta voidaanko lohduttaa? Oletamme, ettei automaatti mitään lohdutusta tarvitse. Mutta jos ihminen käsitetään automaatiksi, mitä sitten? Eikö hänkään silloin tarvitse lohtua?
Tässä juuri on "sieluttoman" psykologian ristiriita. Jos se haluaa pysyä johdonmukaisena, sen on pysyteltävä niinkin ilmeisten inhimillisten ilmiöiden kuin ilon, toivon, murheen ja tuskan ollessa kyseessä mitattavissa olevien käyttäytymismallien tieteellisen tarkasti määrätyissä rajoissa. Sillä on vain yksi keino päästä pois tästä ahdingosta, sen on myönnettävä, etteivät nämä asiat kuulu sille, ja juuri tähän ratkaisuun tämä psykologian suuntaus on päätynytkin. Monista nykyaikaisista ja positiivisista yllykkeistä huolimatta käyttäytymisteoria ei ole kyennyt laajentumaan inhimilliselle tasolle vaan se on muovautunut hoitoteknologiaksi ja sellaiseksi se on jäänyt. Siksi sen toimintamallissa ei ole lainkaan varauduttu lohduttamaan kärsivää ihmistä. Se keskittyy yksinomaan muokattavissa oleviin ilmiöihin ja sen "strategiana" on puuttua olemassa olevaan ärsyke-reaktio-ketjuun, sammuttaa siinä vanhoja kytkentöjä ja rakentaa uusia.
Viktor E. Frankl on nostanut tunnettujen syvyyspsykologisten ja behaviorististen teorioiden vastakohdaksi ihmiskuvan, jossa kaiken psykofyysisen ja psykososiaalisen leikittelyn ohella on vielä tilaa ihmisen henkisille ulottuvuuksille, jotka määritelmän mukaan ovat inhimillisen vapauden ulottuvuuksia eivätkä siis determinististen lainalaisuuksien orjia. Mitä tämä vapaus tarkoittaa? Frankl ymmärtää vapauden vapaudeksi tehdä jotakin, nimittäin vapaudeksi suhtautua luontevasti omaan sidonnaisuuteensa. Kyse on ihmisen valinnan mahdollisuudesta hänen joutuessaan vastaamaan kohtalonsa asettamiin haasteisiin.
Tässä törmätään ensi kertaa psykologian historiassa kiintopisteeseen, joka lupaa kärsivälle ihmiselle lohtua ja apua, oli hänen kohtalonsa sitten kuinka väistämätön tahansa. Franklin myötä psykologia on ikään kuin saanut "sielun" takaisin, tosin korkeammalla, henkisellä tasolla. Frankl on vakuuttunut siitä, ettei ihminen missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa ole kohtalonsa armoilla. Kohtalonomaisuus merkitsee myös sellaista tekijää, jonka puitteissa ihmisen vapaus vasta voi päästä kehittymään. Se merkitsee myös haastetta ihmiselle, joka tosin kuin eläin pystyy suhtautumaan kohtaloonsa tavattoman monin eri tavoin, ja joka kykenee tekemään omakohtaisen valinnan mutta joka, taaskin kuin eläin, joutuu myös vastaamaan valinnastaan. Logoterapiassa monta ongelmaa pystytään lieventämään jo yksinomaan sillä, että potilas ohjataan näkemään ne mahdollisuudet, joiden kautta hän pääsee kohtalonsa herraksi sen sijaan että hän kiertää epätoivoisesti ajatuksineen järkkymättömien tosiasioiden ja niiden mahdollisten syiden tai seurauksien kehää löytämättä minkäänlaista ulospääsyä.
Ihmisen toiminta motivaatiolla täytyy olla korkeammat kriteerit kuin pelkkä tarpeiden paine, niin kuin pitkään on luultu. Frankl kutsuu tätä korkeampaa kriteeriä, tätä ihmisen henkisen valinnanvapauden tunnusmerkkiä "haluksi löytää kaikelle tarkoitus".
Lähdetiedot: Elisabeth Lukas, Elämäni voimat @ Kirjayhtymä, Helsinki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)