VETOVOIMAN LAKI////Sisäinen vetää ulkoista puoleensa\\\\LAW OF ATTRACTION

Mielikuvituksen aktivoiminen ja kehittäminen, tarkoitus oivaltaa korkein parhaanne, on lippu taikamattolennolle korkeamman tietoisuuden saavuttamiseksi. Mielikuvitus on ovi aitoon henkiseen vapautumiseen. Mielikuvitus laajentaa tietoisuutta niihin uusiin ulottuvuuksiin ja ajatusmuotoihin, jotka luovat uusia väyliä mieleen ja henkeen.

Kanavoinut DL Zeta (lightworkers.org)

Julkaistu 10.8.2009


Vapautuminen ajasta ja pakasta sallii teidän astua hengen äärettömään ajattomuuteen. Tässä tilassa voitte parantaa menneisyytenne, luoda tulevia todellisuuksianne ja löytää henkisen kohtalonne. Henkinen kohtalonne ei ole "kiinteä" fyysisten rajoitusten osalta. Ainoa henkisesti "ennalta määrätty" asia on ääretön ja rajaton olemuksenne. Kun olette löytäneet henkisen kohtalonne, voitte alkaa tehdä siitä elämästä, mitä synnyitte elämään, osan nykyhetkeänne. Se mitä on nykyhetkessänne, laajentuu luonnostaan sekä menneisyyteenne että tulevaisuuteenne. Sitten kun teistä tulee sitä, kuka todellisuudessa olette rajallisen todellisuuden tuskan ja kärsimyksen "rupikuoren" alla, pystytte parantamaan fyysiset, tunne-, psykologiset ja henkiset olosuhteet tiedostamalla ne ajatukset, jotka saivat nuo olosuhteet aikaan, ja muutamalla ne tietoisuuden kirkkaassa valossa. Pystytte myös menemään fyysisen elämänne "kulissien taakse" luomaan muutoksen.



Ajan ja paikan ulkopuolelle astuminen



Tämä on mahdollista lopettamalla tietoisesti keskittymisen aika-paikkajatkumolle - astuaksemme tehokkaasti ajan ulkopuolelle, ajattomaan maailmaan. Tämä on ajaton henkiulottuvuus, missä teistä tulee aikamatkaaja, joka vierailee menneisyydessänne ja tulevaisuudessanne löytääkseen henkisen kohtalonne. Kulkemalla aikain halki menneisyyteenne pystytte parantumaan ja vapauttamaan henkenne osista, jotka ovat olleet ajassa tunnetraumojen ja muiden väärinkäsitysten ansassa. Se vapauttaa ansassa olevan energian, mikä tulee nykyhetken voimaannuttamisessa käytettäväksi. Itse voimaantunut nykyhetki pystyy kulkemaan tulevaisuuteen kommunikoimaan tulevan itsenne kanssa ja löytämään, kuka teistä on tulossa ja mitä tulitte tänne tekemään. Yhdistymällä tulevaan itseenne pystytte tarkastelemaan nykyisten luomustenne hedelmiä ja tekemään kurssikorjauksia, jos ette pidä näkemästänne. Vastaavasti jos luotte jotain nykyhetkessä, voitte matkustaa tulevaisuuteen oppimaan luomisaskelianne. Aikamatkailu ehkä näyttää olevan maasidonnaisen tietoisuuden kykyjen ulkopuolella. Silloin kun tietoisuus on täysin kiinni fyysisyydessä, tämä luo esteen henkisen kohtalon ja tämän elämän henkisten sopimusten näkemiselle. Jotta voitte löytää henkiset sopimukset ollessanne maan päällä, virittäkää tietoisuutenne henkimaailmaan fyysisen maailman sijasta.


Toinen tapa katsoa tätä on se, että koska henki on kaikessa ajassa, niin kaikki elämät - mukaan luettuna kaikki nykyelämänne - ovat olemassa samanaikaisesti. Tämä merkitsee sitä, että osa sieluanne on edelleen trauman ja kärsimyksen hetkissä (tämän elämän ja menneiden elämien). Se tosiasia että luette tätä, kertoo, että olette valmis päästämään irti näistä hetkistä kautta aikain. Tämä sielunne hakeminen kaikista paikoista vapauttaa tietoisuutenne ja sallii teidän keskittyä täysin läsnä olevaan hetkeen. Tämä keskittyminen sallii teidän löytää ja täyttää henkisen tarkoituksenne.


Astumalla ajan ulkopuolelle voitte matkustaa menneisyyteen tarkastelemaan kaikkea, mikä on ollut elämäänne tähän hetkeen mennessä. Tarkastelemalla menneisyyttä korkeamman tietoisuuden valossa pystytte tulemaan tietoiseksi oppitunneista, joita teidän oli tarkoitus oppia luodessanne kunkin tilanteen, ja päästää irti jäljellä olevista tunnejäämistä. Nämä tunnejäämät vetävät nykyhetken tietoisuutenne jatkuvasti menneisyyteen ja pirstovat huomionne ja keskittymisenne. Pirstoutunut tietoisuus ei pysty saamaan aikaan merkittävää muutosta nykyhetkessä. Vaaditaan tietoista ja selkeää "aikomuslasersädettä" kuljettamaan teidät ilon ja hyvinvoinnin tulevaisuuteen.


Tulevan itsenne tapaaminen


Tämä lasersädefokus sallii matkustamisen tulevaisuuteen kuulemaan henkisen kohtalonne ja sen, kuka teistä on tulossa. Astumalla ajan ulkopuolelle ja matkustamalla tulevaisuuteen tapaamaan tulevaa itseänne muutatte tehokkaasti omaa genetiikkaanne. Tapaamalla tulevan itsenne löydätte, mitä sopimuksia tulitte tänne täyttämään. Pystytte saamaan vision nykyisyydestänne ja tulevaisuudestanne. Tuleva itsenne ja oppaanne pystyvät auttamaan teitä korkeamman itsenne mallin lataamisessa. Tämä malli sisältää informaatiota, mikä pystyy luomaan kehonne uudelleen ja muuttamaan elämänne. Tämä malli kantaa opastusta ja tietoa kehoanne ympäröiviä hienoisia energiakenttiä varten. Tämä tieto sallii teidän järjestää uudelleen fyysisen kehonne. Se voi muuttaa elämänne olosuhteita ja ihmisiä, joita vedätte puoleenne, sekä niitä tilaisuuksia ja haasteita, joihin teillä on pääsy.


Maaelämänne nykysuunnassa olette ehkä unohtaneet, että pystytte astumaan ajan ulkopuolelle mahdollistamaan spontaanin parantumisen, luomaan suuria ja upeita taideteoksia ja elämään elämää, joka on täynnä rakkautta ja uskomatonta synkronismia. Kun opitte matkustamaan ajan ja paikan ulkopuolelle, pystytte yhdistymään taas korkeampaan itseenne, jota mikään maatasolla kokemanne trauma ja kärsimys ei kosketa.


Mielikuvituksen aktivoiminen ja kehittäminen


Kysytte ehkä, miten on mahdollista astua ajan ja paikan ulkopuolelle, matkustaa ajassa ja saada tämä visio henkisestä kohtalostanne. Avain kaikkeen mitä olemme kuvanneet, on mielikuvitus. Mielikuvituksen aktivoiminen ja kehittäminen tarkoituksena oivaltaa korkein parhaanne on lippu taikamattolennolle korkeamman tietoisuuden saavuttamiseksi. Maan päällä on sellainen ajattelutapa, että se mikä on mielikuvitusulottuvuudessa, ei ole todellista tai on keksittyä. Nämä fyysisyyteen perustuvat ajattelutavat ovat orjuuttaneet ihmisiä fyysisiin todellisuuksiin tuhansia vuosia. Mielikuvitus on ovi aitoon henkiseen vapautumiseen. Mielikuvitus laajentaa tietoisuutta niihin uusiin ulottuvuuksiin ja ajatusmuotoihin, jotka luovat uusia väyliä mieleen ja henkeen. Kun riittävästi väyliä on avattu, DNA-rakenne muuttuu ja tietoisuus pystyy yhdistymään kaikkiin osiinsa kautta aikain. Tällöin näette olennon, joka pystyy luomaan maailmassanne asioita, joita voitaisiin pitää ihmeinä. Tämä on ihminen, joka parantaa kehostaan parantumattoman sairauden ja pysäyttää ja peruuttaa solujen rappeutumisen kehossa. Tässä on ihminen, joka matkustaa omaan menneisyyteensä vapauttamaan henkensä traumoista, jotka pitävät sielun osia vankinaan. Tämä on ihminen, joka pystyy ottamaan kädestä menneisyyttään ja tulevaisuuttaan tuodakseen ne voimakohtaan (läsnä olevaan hetkeen) ja keskittyäkseen laserin lailla luomaan korkeinta parasta itselleen ja muille. Tämä on ihminen, joka kulkee maan päällä hiljaa siunaten ja auttaen muita ja juhlien jatkuvasti sisällään sitä etuoikeutta, että hän saa auttaa yhdistämään sisäisen ja ulkoisen tietoisuuden taivaan ja maan. Oppimalla astumaan ajan ja paikan ulkopuolelle pystytte ottamaan suuria loikkia nykyhetken tietoisuudessanne, mikä antaa teille pääsyn hengen maailmaan - ajattomaan ulottuvuuteen, missä sielu asuu. Ajattomuudessa pystytte ottamaan kehitysaskelia itsenne ja kaikkien toisten hyväksi löytämällä ja täyttämällä henkisen kohtalonne. Annamme tässä muutamia askelia siirtymiseen fyysisyydestä ajattomuuteen. Kaksitoista askelta ajan ja paikan ylittämiseen



1) Luo pyhä tila jonnekin kotonasi tai pihallasi. Kyllästä tila korkeamman itsesi energialla. Rakenna alttari, aseta sinne kynttilöitä ja kristalleja tai jotain, mikä kohottaa henkeäsi. Vietä täällä aikaa mahdollisimman usein.

2) Hiljennä mielesi keskittymällä esim. kynttilänliekkiin 10 minuuttia joka päivä.

3) Meditoi. Vietä aikaa kommunikoimalla hengen kanssa joka päivä.

4) Tee päivittäin pranajama-hengistystä kehosi hapensaannin helpottamiseksi.

5) Elävöitä kehoasi elämänvoimaharjoituksilla, joogalla ja tai chi:llä.

6) Kevennä kehoasi syömällä paljon eläviä ruoka-aineita.

7) Aloita päiväkirjanpito intuitiivisista asioista. Tee säännöllisiä vision etsintämatkoja luonnossa.

9) Työskentele unien kanssa - myös valveunien - ja tulkitse niiden symboleja.

10) Tutki ja kehitä huippukokemuksia.

11) Visualisoi, kehitä mielikuvitusta ja paranna luovuutta.

12) Kehitä intuitiota ja selvänäköistä tiedostamista.



Ote kirjasta "Portals of Spirit: Multidimensional Doorways for Healing and Transformation".

Psykofyysinen ilmiö: kielteisyys ja siitä luopuminen

Kun ihminen lakkaa reagoimasta sokeasti, syntyy todellinen kyky toimia; tällöin toiminta perustuu tasapainoiseen mieleen, joka näkee ja ymmärtää totuuden. Tällöin toiminta voi olla ainoastaan myönteistä ja luovaa, itseä ja muita auttavaa.


Kaikki etsivät rauhaa ja harmoniaa, koska ne puuttuvat elämästämme. Aika ajoin tunnemme ärtymystä, kiihtymystä, rauhattomuutta ja kärsimystä. Kärsiessään ihminen ei pidä kärsimystä itsellään, vaan levittää sitä muihinkin. Levottomuus valtaa myös kärsivän ihmisen ympäristön. Lähellä oleva tuntee itsensä levottomaksi tai hermostuneeksi. Tämä ei voi olla oikea tapa elää.


Tarkoitus olisi elää rauhassa itsensä ja muiden kanssa. Ihminenhän on sosiaalinen olento. On elettävä yhteiskunnassa ja tultava toimeen muiden kanssa. Kuinka voisimme elää rauhassa? Miten voimme säilyttää rauhan ja harmonian itsemme ja ympäristömme välillä, niin että muutkin voisivat elää rauhassa?


Mielen valtaa levottomuus. Päästäkseen levottomuudesta on tiedettävä sen alkulähde, kärsimyksen syy. Kun tutkii ongelmaa, huomaa, että alkaessaan muodostaa negatiivisuutta tai muuta mielen epäpuhtautta ihminen tulee väistämättä levottomaksi. Mielen kielteisyys, mielen epäpuhtaus ei sovi yhteen rauhan ja harmonian kanssa.


Ongelman voi yrittää ratkaista niin, että mitään epätoivottua ei tapahdu ja kaikki toiveet toteutuvat. Täytyy kerätä suunnattomasti vaikutusvaltaa tai jollakulla muulla on oltava niin paljon valtaa, että hän voi tulla tarvittaessa apuun, jolloin epätoivotut asiat lakkaavat tapahtumasta ja kaikki haluttu tapahtuu. Mutta se ei ole mahdollista. Kenenkään toiveet eivät aina toteudu, kenenkään elämä ei kulje täysin halutulla tavalla ilman, että joskus sattuu jotain epätoivottua. Toiveittemme ja halujemme vastaisia asioita tapahtuu väistämättä. Joten kysymys kuuluukin: miten voin olla reagoimatta sokeasti epätoivottujen asioiden tapahtuessa? Miten voin välttyä luomasta jännitteitä? Kuinka säilyttää rauha ja harmonia?


Mitä on kielteisyys?


Kaikki sisäinen vastustus koetaan jonkinlaisena kielteisyytenä. kaikki kielteisyys on vastustamista. Tässä yhteydessä nuo kaksi sanaa ovat melkein synonyymejä. Kielteisyys voi olla kaikkea ärtymyksestä tai kärsimättömyydestä hurjaan vihaan, masennuksesta tai nyreästä loukkaantumisesta itsemurhaa hautovaan epätoivoon. Joskus vastustaminen herättää kärsimyskehon tunteet. Silloin jokin pienikin tapahtuma saattaa synnyttää voimakasta kielteisyyttä, kuten vihaa, masennusta tai syvää surua.


Kuinka kielteisyys ja kieltäminen syntyvät?


Ego kuvittelee, että se voi kielteisyydellä vaikuttaa todellisuuteen ja saada haluamansa. Se kuvittelee voivansa sillä tavoin vetää puoleensa haluamansa tilanteen tai häivyttää epämieluisan. Milloin tahansa olet onneton, kuvittelet alitajuisesti 'ostavasi' tuolla surulla sen mitä haluat. Jos 'sinä' — mieli — ei uskoisi, että se toimii, miksi sitten aiheuttaisit tälläisen tilanteen? Tosiasia on, että kielteisyys ei toimi. Sen sijaan että se toisi mukanaan halutun tilanteen, se ei päästä sellaista muodostumaan. Sen sijaan että se häivyttäisi ei-toivotun tilanteen, se antaa sen olla. Ainoana 'hyödyllisenä' tuloksena siitä on että kielteisyys voimistaa egoa, ja siksi ego rakastaa sitä.

Samaistuttuasi johonkin kielteisyyden muotoon et halua hellittää siitä, ja syvän tiedostamattomuuden tasolla et halua myönteistä muutosta. Se uhkaisi käsitystäsi itsestäsi masentuneena, vihaisena tai kaltoinkohdeltuna ihmisenä. Suljet silmäsi kaikelta myönteiseltä elämässäsi, kiellät sen olemassa olon ja alat vesittää sitä. Tämä on hyvin yleistä. Se on myös järjetöntä.


Kielteisyys on täysin luonnotonta. Se myrkyttää psyyken. Luonnon myrkyttämisellä ja hävittämisellä on voimakas yhteys ihmiskunnan kollektiiviseen tajuntaan kertyneeseen sunnattomaan kielteisyyden määrään. Planeetallamme mikään muu elämänmuoto kuin ihmissuku tunne kielteisyyttä, aivan kuten mikään muu elämänmuoto ei raiskaa ja myrkytä maapalloa, jonka turvin se elää. oletko koskaan nähnyt onnetonta kukkaa tai stressistä kärsivää tammea? oletko tavannut masentunutta delfiiniä tai sammakkoa, joka ei arvostaisi itseään? Tai kissaa joka ei osaa rentoutua tai lintua, joka hautoo vihaa ja suuttumusta? Vain sellaiset eläimet, jotka elävät ihmisten ja siten sairaan ihmismielen kanssa, saattavat satunnaisesti kokea jotakin kielteisyyden tapaista tai niiden käyttäytymisessä saattaa ilmetä neuroottisia piirteitä.



Kuinka luopua kieltämisestä?? Voiko kieltämiestä luopua?


Jos joku sanoo sinulle jotain ikävää tai loukkaavaa. Anna sen mennä lävitsesi sen sijaan, että joutuisit tiedostamattoman reaktion ja kielteisyyden valtaan ja käyttäytyisit hyökkäävästi, puolustautuisit tai vetäytyisit pois. Älä vastusta. On kuin ei olisi enää ketään loukkaantumassa. Sitä on anteeksiantaminen. Tällä tavoin sinusta tulee haavoittumaton. Jos katsot aiheelliseksi, voit yhä sanoa tuolle ihmiselle, ettet hyväksy hänen käyttäytymistään. Mutta tuolla ihmisellä ei ole enää valtaa hallita sisäistä tilaasi. Sinun voimasi on omassa hallinnassasi, ei jonkun muun, ei myöskään oman egosi. Oli kyseessä sitten auton varashälytin, pahansuopa ihminen, tulva, maanjäristys tai koko omaisuutesi menettäminen, vastustusmekanismi on sama.



Hengitys ja kehon tuntemukset auttavat kahdella tavalla. Ne ovat henkilökohtaisten avustajien kaltaisia: heti, kun negatiivisuutta alkaa muodostua, hengityksen luonnollisuus katoaa. Se kertoo, että jotain on vialla. En voi suuttua hengitykselleni; minun on otettava varoitus vastaan. Samanaikaisesti kehon tuntemukset kertovat, että jotain on tapahtumassa. Varoituksen saatuani alan tarkkailla hengitystäni ja tuntemuksiani, ja huomaan, että epäpuhtaus alkaa hävitä mielestäni.


Tämä psykofyysinen ilmiö on kuin mitalin kaksi puolta. Toisella puolella ovat mieleen muodostuvat ajatukset ja tunteet. Toisella puolella ovat kehon tuntemukset ja hengitys. Jokainen ajatus tai tunne, jokainen mielen epäpuhtaus vaikuttaa senhetkiseen hengitykseen ja tuntemukseen. Tarkkailemalla hengitystä tai kehon tuntemuksia voi siis tarkkailla mielen epäpuhtauksia. Sen sijaan, että juoksisin ongelmaa karkuun, kohtaankin sen sellaisena kuin se on. Huomaan, että epäpuhtaus menettää tehonsa. Se ei enää valtaa mieltäni kuten ennen. Jos pysyn lujana, epäpuhtaus katoaa lopullisesti ja voin olla rauhallinen ja onnellinen.


Mitä enemmän tekniikkaa harjoittelee, sitä nopeammin pääsee eroon kielteisyydestä. Hiljalleen mieli vapautuu epäpuhtauksista ja puhdistuu. Puhdas mieli on aina täynnä rakkautta – pyyteetöntä rakkautta muita kohtaan; täynnä myötätuntoa muiden virheitä ja kärsimystä kohtaan; täynnä iloa muiden menestyksestä ja onnellisuudesta; täynnä tyyneyttä kaikissa tilanteissa.


Lähdetiedot: 1997 by Echart Tolle, the Power of Now A guide to Spiritual Enlightenment/Läsnäolon voima tie henkiseen heräämiseen, California USA.

Elämisen taito

Psykoterapia vs. Logoterapia

Miten nöyryyttävää onkaan hakea apua ammattilaiselta masentuneisuuteen tai ahdistukseen kun tietää että joutuu kertomaan elämänsä kaikki likaisimmatkin yksityiskohdat ja ettei voi olla varma siitä saatko edes apua vai annetaanko reseptit vaan kouraan ja lähetetään kotiin yksin oman onnensa nojaan. Psykoterapia pyrkii poistamaan "vian" stradegisella tavalla johon usein kuuluu joitakin harjoituksia joita potilaan tulee suorittaa. Automaattisesti, jos potilas ei ole onnistunut sourittamaan harjoitusta halutulla tavalla tai epäonnistuu, se on hänen vikansa. Psykoterapia näkee ihmisen "uudelleen ohjelmoitavana" ärsykepesänä. Voiko se tarjota ihmiselle lohtua? Logoterapia voi! Logoterapia keskittyy potilaan positiivisiin puoliin ja näkee usein tarkoituksen karuimmassakin kohtalossa.



On vaarallista, jollei kansa suostu näkemään, ettei kaikkea voida korjata, ei edes väkivalloin. nimenomaan tämä nykyajan teknistynyt ja mekanisoitunut psykoterapia on monessa tapauksessa saanut tartunnan tällaisesta lapsellisesta kaiken korjaamiseen uskomisesta. Huoletta laaditaan harjoitusohjelmia mitä tahansa oiretta varten, ja syy sysätään kevytmielisesti potilaan niskoille, jollei hän pystykkään täyttämään tätä harjoitusohjelmaa. Mikä psykologian alue pohtii niitä vääjäämättömiä asioita, joita ei voi muuttaa?


On oikeutettua kysyä, onko psykoterapia ylipäätään vakavasti otettavaa tiedettä. Onhan ihmiskunta vuosituhansia tullut toimeen varsin hyvin ilman tieteellistä psykoterapiaa eikä sen perusteella näytä jääneen kovinkaan paljosta paitsi. Toisaalta kaikenlaisia psykoterapeutteja on ollut kaikkina aikoina henkilöitä, jotka tiettyä, persoonallista voimaa henkivällä olemuksellaan, notkeilla sanoillaan ja vakuuttelukyvyillään ovat kyenneet lohduttamaan ja auttamaan apua ja lohtua tarvitsevia, joskin useimmiten määrätynlaisen maailmankatsomuksen taustaa vasten.

Kärsiville luvattiin usein lohtua ja oikeudenmukaisuutta tuonpuoleisessa tai sitten heidän kärsimyksensä tulkittiin koetinkiviksi tiellä onneen, turvauduttiin suggestiivisiin menetelmiin pahan karkoittamiseksi sielusta, ja filosofis-eettiset ihannekuvat auttoivat yksilöä asettumaan kohtalonsa yläpuolelle. Psykoterapia oli uskontoa ja päinvastoin.

Tälläinen sidonnaisuus mystiikkaan tosin vaikeutti pitkään tieteen tunkeutumista psykoterapian alueelle, ja nyt kun me yritämme löytää järjellisiä selityksiä ihmisten järjettömälle käyttäytymiselle ja tarjota järkevää apua yhtä järjettömän tuntuisessa sielun hädässä, joudumme taiteilemaan hyvin kapealla harjanteella kahden pohjattoman kuilun välissä, kahden kuilun, josta toinen merkitsee vajoamista takaisin mystiikan synkkiin syvyyksiin ja toinen luisumista "sielujen manipuloinnin" epäinhimillisen koneiston rattaisiin.

Onko psykoterapiasta lopultakin tullut vakavaa tiedettä, kun se on joutunut kulkemaan pitkän tien halki noituuden ja salaliittojen tiheikön, ohi silmänkääntötemppujen ja demagogiikan, okkultismin ja fanaattisuuden kulissien?

Aikakautemme monenkirjavat tulokset paljastavat kiusallisella tavalla tämän jättimäisen sielunpajan monipuolisen laitteiston ja siinä pajassa on melkein mitä tahansa - paitsi sielua. Psykoterapeutit on ikään kuin pakotettu uhkarohkeaan nuorallatanssiin taiteilemaan vanhojen katsomusten ja uusien näkökantojen välillä, tasapainoilemaan tulkinnan ja totuuden, spekuloinnin ja ohjelmoinnin välillä. tietämme viitoittavat pelottavan harvat lujat kriteerit, joilla nykyisten psykomarkkinoiden kaaoksessa vielä on yleistä pätevyyttä.

Logoterapia kykenee yhdistämään tieteellisyyden ja inhimillisyyden onnistuneeksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi ja vahvistaa näin luottamusta psykoterapiaan, varsinkin kärsivän ihmisen luottamusta siihen. Sillä juuri kärsivä ja apua etsivä ihminen on psykoterapian koetinkivi: Missä ei enää voida auttaa, siinä täytyy vielä kyetä lohduttamaan, ja siinä missä ei enää löydy lohdutusta, siinä psykoterapia menettää arvonsa.



Vanhoja näkemyksiä


Kun katsomme taaksepäin psykoterapian alkulähteille, toteamme, ettei siellä näy jälkeäkään lohduttamisesta. Kaikki uskonnot ovat suoneet ihmiselle lohtua jossakin muodossa, mutta syvyyspsykologit eivät. Kun psykoterapia vuosisadan vaihteessa kehittyi itsenäiseksi lääkäreiden käyttämäksi hoitomuodoksi vaatien jopa pääsyä tieteiden piiriin, sillä oli hyvin selvä pyrkimys nousta metafyysisestä kehostaan. Inhimillisten motiivien löytäminen, alitajuisten viettien ja tiedostamattomien mielenliikkeiden paljastaminen ja mielen taustalla piilevien, salaisten tarkoitusten tunnistaminen tuli sen keskeiseksi tehtäväksi. Syvyyspsykologit olivat alusta pitäen harjaantuneita etsimään, tunnistamaan ja selittämään ihmiselämän negatiivisia puolia. Ja tähän työhön he tarvitsivat inhimillisiä heikkouksia, eläimellisen estottomia toiveunia ja viettisymboleja, joista he voivat tehdä sitten johtopäätöksensä. Niin psykoterapia alkoi työskentelemään kielteisyyden pohjalta, jolle psykologiset tulkinnat voitiin rakentaa, myönteisyys ei ollut niinkään kiinnostavaa, sitä ei käytännöllisesti katsoen tarvittu ja sen vuoksi siihen suhtauduttiin äärimmäisen epäluuloisesti ja tutkien oliko siinä ehkä sittenkin jotain kielteistä piilotettuna. Ja usein positiivinen kiistettiin kokonaan, jolloin irtaantuminen metafysiikasta näytti tapahtuneen lopullisesti, sillä jokainen ihanteellinen tai eettinen arvo voidaan tulkita myös "pelkäksi primitiivisten viettien sublimoinniksi", jolloin sellaiset käsitteet kuin rakkaus, usko, uskollisuus tai omatunto katoavat itsestään.

Kyynikoille ja nihilisteille koittivat nyt suorastaan paratiisilliset ajat, ateistien rinta paisui, filosofit löysivät inhimillisen olemassaolon tarkoituksettomuuden ja taiteilijat ammensivat rohkeutta ilmaista itseään epäesteettisesti; lopultakin ihmiseltä, tältä vuosisatoja vanhalta "Jumalan kuvalta" oli riisuttu naamio, ja jäljelle olivat jääneet vain viimeiset surkeat rippeet hänen omanvoitonpyynnistään ja himoistaan löytää itselleen tyydytystä.

Tuon ajan ihmiskuva ei liioin juuri antanut pelivaraa vapaalle järkevälle päättelylle, ihminen nähtiin pikemminkin kolmen, vielä melko mystisen voimasektorin tiimellyskenttänä: idin, egon ja superegon.

Vielä nykyäänkin psykoterapian peusperiaate on pysynyt samana, terapeuttisissa keskusteluissa pyritään pääasiassa yhä vieläkin paljastamaan potilaan menneisyyden tapahtumia ja hänen nykyisiä pyrkimyksiään, ja siihen liittyy kiistatta ihanteiden arvon riistäminen. Mutta koska vain arvokäsitykset ja ihanteet pystyvät säilymään suurimmassakin ahdistuksessa, niin tästä järjestelmästä ei löydy minkäänlaista kiinnekohtaa lohduttamiselle. Tämä on siis se toinen kuilu, joka uhkaa nykyaikaista ja vastuuntuntoista psykoterapeuttia hänen taiteillessaan tällä kapealla harjanteella, toisin sanoen vajoaminen arvot riistäviin tulkintoihin.

Kärsivän ihmisen kanssa tekemisiin joutuva ei saa suurentaa toisen kärsimystä vain saadakseen selville "totuuden", joka on yhtä sensaatiomainen kuin jutut idistä, egosta ja superegosta ja niiden keskinäisestä valtataistelusta.

Syvyyspsykologit eivät olleet ainoita oman aikansa ihmiskuvan raaputtajia. Behavioristit ottivat vuosisadan keskivaiheilla päämääräkseen toimia ankaran tieteellisesti eivätkä hyväksyneet enää mitään mikä ei ollut selvästi todistettavissa. Behaviorismi ei nähnyt ihmistä enää sisäisten voimien taistelutantereena mutta ei "minään muunakaan", sillä koska kukaan ei pysty näkemään ihmisen psyykeen, se julistettiin muitta mutkitta "tyhjäksi", ikään kuin tuoksi kuuluisaksi "mustaksi laatikoksi", jonka sisältöä kukaan ei tunne. Näihin aikoihin "sielu" rupesi häviämään psykologiasta, sillä sieluksi oli vuosisatojen ja vuosituhansien ajan kutsuttu tuota ihmisen sisintä, joka on vallan muuta kuin näkyvä ja tutkittavaksi soveltuva elin. ja tämä sisin selitettiin yhtäkkiä tieteellisesti tyhjäksi. Tosiasiassa behavioristinen ajattelu on sen aikakauden lapsia, jona syntyivät myös nykyisen tietokonejärjestelmän ja ensimmäisten robottimallien perusteet, joten vastaavuuksia ei voi jättää huomiotta.

Harkitaanpa siis taas, kykeneekö käyttäytymisteorian psykologinen malli antamaan lohtua kärsivälle ihmiselle: automaatti voidaan kytkeä uudelleen, korjata, ohjelmoida uudelleen, mutta voidaanko lohduttaa? Oletamme, ettei automaatti mitään lohdutusta tarvitse. Mutta jos ihminen käsitetään automaatiksi, mitä sitten? Eikö hänkään silloin tarvitse lohtua?

Tässä juuri on "sieluttoman" psykologian ristiriita. Jos se haluaa pysyä johdonmukaisena, sen on pysyteltävä niinkin ilmeisten inhimillisten ilmiöiden kuin ilon, toivon, murheen ja tuskan ollessa kyseessä mitattavissa olevien käyttäytymismallien tieteellisen tarkasti määrätyissä rajoissa. Sillä on vain yksi keino päästä pois tästä ahdingosta, sen on myönnettävä, etteivät nämä asiat kuulu sille, ja juuri tähän ratkaisuun tämä psykologian suuntaus on päätynytkin. Monista nykyaikaisista ja positiivisista yllykkeistä huolimatta käyttäytymisteoria ei ole kyennyt laajentumaan inhimilliselle tasolle vaan se on muovautunut hoitoteknologiaksi ja sellaiseksi se on jäänyt. Siksi sen toimintamallissa ei ole lainkaan varauduttu lohduttamaan kärsivää ihmistä. Se keskittyy yksinomaan muokattavissa oleviin ilmiöihin ja sen "strategiana" on puuttua olemassa olevaan ärsyke-reaktio-ketjuun, sammuttaa siinä vanhoja kytkentöjä ja rakentaa uusia.


Viktor E. Frankl on nostanut tunnettujen syvyyspsykologisten ja behaviorististen teorioiden vastakohdaksi ihmiskuvan, jossa kaiken psykofyysisen ja psykososiaalisen leikittelyn ohella on vielä tilaa ihmisen henkisille ulottuvuuksille, jotka määritelmän mukaan ovat inhimillisen vapauden ulottuvuuksia eivätkä siis determinististen lainalaisuuksien orjia. Mitä tämä vapaus tarkoittaa? Frankl ymmärtää vapauden vapaudeksi tehdä jotakin, nimittäin vapaudeksi suhtautua luontevasti omaan sidonnaisuuteensa. Kyse on ihmisen valinnan mahdollisuudesta hänen joutuessaan vastaamaan kohtalonsa asettamiin haasteisiin.

Tässä törmätään ensi kertaa psykologian historiassa kiintopisteeseen, joka lupaa kärsivälle ihmiselle lohtua ja apua, oli hänen kohtalonsa sitten kuinka väistämätön tahansa. Franklin myötä psykologia on ikään kuin saanut "sielun" takaisin, tosin korkeammalla, henkisellä tasolla. Frankl on vakuuttunut siitä, ettei ihminen missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa ole kohtalonsa armoilla. Kohtalonomaisuus merkitsee myös sellaista tekijää, jonka puitteissa ihmisen vapaus vasta voi päästä kehittymään. Se merkitsee myös haastetta ihmiselle, joka tosin kuin eläin pystyy suhtautumaan kohtaloonsa tavattoman monin eri tavoin, ja joka kykenee tekemään omakohtaisen valinnan mutta joka, taaskin kuin eläin, joutuu myös vastaamaan valinnastaan. Logoterapiassa monta ongelmaa pystytään lieventämään jo yksinomaan sillä, että potilas ohjataan näkemään ne mahdollisuudet, joiden kautta hän pääsee kohtalonsa herraksi sen sijaan että hän kiertää epätoivoisesti ajatuksineen järkkymättömien tosiasioiden ja niiden mahdollisten syiden tai seurauksien kehää löytämättä minkäänlaista ulospääsyä.

Ihmisen toiminta motivaatiolla täytyy olla korkeammat kriteerit kuin pelkkä tarpeiden paine, niin kuin pitkään on luultu. Frankl kutsuu tätä korkeampaa kriteeriä, tätä ihmisen henkisen valinnanvapauden tunnusmerkkiä "haluksi löytää kaikelle tarkoitus".




Lähdetiedot: Elisabeth Lukas, Elämäni voimat @ Kirjayhtymä, Helsinki